Vuokraajahaku alk. 1.7.14!

Kirjoita tarina! Olet nähnyt Sumulahden nettisivut ja ihastunut johonkin karvakorvista, sopinut Katrinin kanssa koeratsastusajan ja nyt sitten olet ensimmäistä kertaa tallilla. Muistathan tarinassa kertoa asioita itsestäsi ja kuvailla virtuaalista hahmoasi, perustella valintasi vuokrahevosen suhteen... Loppuun voit halutessasi kertoa jotain itsestäsi, vaikka hevoskokemuksestasi tai linkittää kuvanäyttöä ym.


irc. t. Kuutamolila "Lilja" - lempeä halikaveri joka sopii ihan jokaiselle.
sh. t. Ruolammen Haaveuni "Hani" - nuori tamma jolla voi ajaa ja jo ratsastaakin, mutta se ei osaa lähes mitään ratsastuksen saloja. Kokeneita vuokraajia etsimme siis!
til. t. Quiet Indirah "Indi" - energinen vanhus jolla taitaa viimonen kesä olla käsillä, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin riittää.
aasi t. Kekri - suloinen aasitamma, joka ei ole aina maailman helpoin hoitaa ja ratsastaa mutta turvallinen se on, sopii kaikille.


Kun olen hyväksynyt sinun hakemuksen, rekisteröidy foorumille, postaa ensimmäinen hoitomerkintä tallivihkoon ja henkilökuvaus niille tarkoitettuun topiikkiin samalla lailla kun muutkin.Muistathan odottaa että vahvistan rekisteröintisi! Jos sinusta ei kuulu mitään, hevonen pysyy haussa.

Sumulahden puisen portin suljettuani perässäni katsoin edessä avartuvaa pihaa. Pihatto ja jonkinmoinen ratsastuskentän tapainen. Katselin hetken pihattia miettien mustaa tammaa, jonka luonteeseen olin ihastunut lukiessani sen sivuja. Kaipasin haasteita hevosten suhteen ja varmasti se hevonen tarjoaisi niitä.

Unohduin miettimään edellistä ratsastuspaikkaani. Onneksi minulla oli nyt enemmän kokemusta hevosista, kuin silloin. Annoin katseeni jatkaa kulkuaan. Pihalle astelikin hymyilevä blondi, ehkä jotain vähän alle kolmenkymmenen ikäinen nainen, joka vilkutti minulle. Vilkutin takaisi  hiukan josti ja lähdin sitten naisen luokse. Hänen täytyi olla Katrin.

"Moi! Sinä olet varmaankin Marianne-"
Pidemmälle Katrin ei päässyt sillä tokaisin nopeasti:
"Kutsu minua vain Nupuksi."
'"Selvä siis. Nuppu, Indi on tuolla pihatossa. Voisimme hakea sen sieltä, niin pääset kokeilemaan sitä", Katrin osoitti pihattoa ja lähdimme sinne.

Musta tamma kääntyi vilkaisemaan meitä, sillä oli seuranaa kimo tamma ja kimon varsa.
"Heipä hei, Indi", tervehdin mustaa, ehkä hieman äksynnäköistä tammaa.
"Minä voin ottaa sen kiinni nyt tämän kerran niin sinä talutat ulos", Katrin totesi ja sujautti riimun Indin päähän. "Oletko muuten ratsastanut kauankin?"
"Sinisistä silmistäni taisi kuultaa hämmästys, kun vastasin hänelle:
"Joo, olenhan minä ainakin muutamia vuosia."
"Hauskaa. Taidat sitten pärjätä tälle Indille, jos päätät alkaa vuokraamaan sitä", Katrin hymyili ystävällisesti ja ojnsi riimunvarren minulle.
Sainkin heti komentaa tammaa, joka paljasti erittäin kiltin ja suloisen tamman tavoin hampaansa ja yritti puraista ojennettua kättäni.
"Sussahan on ytyä, Indi", käänsin pääni taas tamman suuntaan piitkät blondit hiuksen hilahtaen.
Hiukseni olivat, totta tosiaan, todella pitkät. Ne ylettyivät peppuni kohdalle, vaikka olivatkin ponnarilla.
Talutin Indin ulos hoitopuomille väistellen tamman hampaita, jotka olisivat varmasti uponneet käsiini tai takamukseeni, jos vain olisin hentkenkään epäröinyt komentamista.

Sain sitten sidottua Indin kiinni hoitopuomiin Katrinin vahtiessa tekemisiäni.
"Voin tulla näyttämään Indin harjat."
Nyökkäsin vastaukseksi, ja Katrin johdatti minut varustehuoneeseen. Indillä oli keltainen harjapakki täynnä keltaisia harjoja. Kannoin ne ja suitset hoitopuomille ulos.

Kun aloin sukia Indiä, huomasin, että minun kannattaisi todellakin varoa tamman jalkoja. Ja hampaita ehkä niitäkin enemmän! Mutta kun vähän väliä komenteli, alkoi se hiukasen jättää potkimisen vähemmälle, mutta hampaitaan se käytti todella taidokkaasti.

Vihdoinkin olimme valmiina kokeilemaan ratsastusta. Se ratkaisisi, sillä minulle ei hoitaessa hampaiden kalahtelu haitannut, kyllä se siitä sitten joskus kai vähntyisi.
Kapusin Indin selkään, kun Katrin painoi toisen puolen jalustimesta. Kiistin satulavyön ja säädin jalustimet sopiviksi itselleni.

Olimme päässeet jopa kierroksen käyntiä. Indi kyllä vaikutti räjähdysvalmiilta pommilta, mutta yritin silti kaikin tavoin rentoutua. Ja heti ensimmäisen raviaskelen otettuamme, loikkasi Indi sivulle yrittäen horjuttaa tasapainoani. En kuitenkaan tippunut, siis vielä.

Olimme päässeet jo oikein hyvin alkuun, kun Indi alkoi vetää pientä rodeota. Kolmannen pukin kohdalla tein ilmassa pari volttia ja tömähdin maahan. Tuskin olin tajunnut mitä tapahtui, kun puistelin vaaleanruskeat kokopaikkaiset ratsastushousuni ja mustat chapsini hiekasta ja  tartuin jo Indin suitsiin.
"Eikai sua sattunut?" Katri  kysyi.
"Ei, ei ollenkaan. Mutta en mä vaan ajatellut enää tippua", vastasin ja nuosi  takaisin ratsaille.

Kun olimme lopettaneet ja laittaneet Indin takaisin pihattoon, Katrin sanoi:
"Kyllä sinä mun puolesta voit alkaa Indiläistä vuokraamaan. Siis jos itse haluat."
"No totta Mooses! Että haluanko? Senhän takia tulin tänne", nauroin.

Laitetaan tähän loppuun vielä jotain tietoa Nupusta eli Marianne  Mäntykoskesta.
' Nuppu on muuten aika ujo, mutta hevosia hän käsittelee rauhallisin ja varmoin ottein. Ja kun tyttöön sitten tutustuu, ei hän epäröi höpötellä sitten muillekaan. Hevosista Nupulla on kokemusta jo muutamiakin vuosia. Nupu sisko on kuvaillut Nupun kuvankauniiksi pöntöksi. Ka se sitten on niinkin. Mutta ystävällinen hän on kaikille.:D'


Joten toivon, että Indi suostuisi ottamaan minut hoitajakseen.

Hihih tervetuloa takaisin Nuppu! Ei sun olisi tarvinut olla kuin uusi täällä, saat edelleenkin olla ihan vakiotallilainen joka me tunnetaan :) Kekrilläkin saat ratsastaa kun sillä ei vuokraajaa ole ja sisko saa käydä auttamassa tallilla, kävijöistä on pulaa :-D ja Indikin on sulle tuttu, ratsaille vaan kunhan se palaa sulhasen luota vaikka huomenna ;-)