Tallivihko

Kekri tarhailee to 10.4.14



Kekri tarhailemassa. Bella on tosi pyöreenä, varsoo ihan muutaman päivän sisällä. Indi taas tuntuu välillä olevan vähän eloton, varmaan ikä painaa. Hani on oma pirteä ja nuori itsensä, Lilja lempeä jouhikasa ja Ellan hevosillekin kuuluu hyvää - molemmilla on nyt vuokraaja.

Lue vanhoja hoitomerkintöjä täältä: http://www.freebok.net/books/sumistarinat/view.html

16 HM

"Aijai", kiljahdin kun Nuppu onnistui heittämään lörön lumipallon suoraan lärviini. Me istuttii läntiltä metän reunaan kolatun lumikasan jääntedn päällä ja heitettii lunta, napakymppinä ilmeisemmin toisen nenä!

"Oota vaan, kosto on suloinen..."
Myhöilin mielissäni hillittömiä kostosuunnitelmia. Lopulta päädyin hyökkäämään nyt eikä heti Nupun kimppuun. Lensin kuin painava leija suoraan poninhäntätytön päälle, ja se kellahti selälleen kuin venälääne maatuska. Tungin lunta vähän joka paikkaan, ja Nupou sätki ja hykerteli hepulin kohtaamana.
"Kutikutikuti", nauratin tyttöä joka oli jo ihan yltiöpäin lumessa. Lunta oli niskassa, hupussa, pipossa, kauluksissa, takin helman alla ja lahkeiden sisäpuolella, kengissä ja - joka paikassa.
Lopulta päästin lumisen vankini menemään ja näin sen jalanjälkien hoiperrelleen Katrinin mökkiin. Seurasin niitä innolla ja olin pian itsekin lämmittelemässä kaakaomukin luona istuen.

"Mitäs tänään tehtäisiin?" kysyin.
"Eiks me voitas ratsastaa Kekril ja Liljal läntil?" Nuppu kysäisi ja Katrin kääntyi tsiigaa meitä.
"Sopii, patistan vaan ukkelin teitä vahtii."
"Ei me tarvita mitää Jukka Poppasta lapsenvahdiks!" ilmoitin kuuluvalla äänellä. Nuppu ja Katrin vain nauroivat.
"Mitä te vielä nauratte!" tiuskasin ja lähdin ulos ovesta.

Nuppu tuli viereeni istumaan rehulan heinäkasan päälle.
"No, mennääks?"
Minä vain istuin. Ja käänsin selkääni Nupulle.
"Hei älä viitti mököttää."
Miten Nuppu jaksaa olla noin rasittava... Antais mun olla!
"Pau...?"
Siinä vaiheessa meni hermot, talsin varustehuoneeseen kaapaten Kekrin riimun ja ohjat mukaan ja painuin pihatolle. Olimme harjanneet jo hepat, onneks. Halusin äkkiä pois!

Puin Kekrille punasen riimun ja pujotin ohjia varten tulevat hihnat leuan alle.
"Nyt Kekri mennää! Minä en noita kuuntele enää ikinä. En ikinä!"
Matkalla maastopolulle käveli Jukka vastaan.
"Täälläkö sinun läntti on, ja lapsenvahtisi? Eikö sinun pitäisi olla aina tallilla kuulolla?"
Jouduin siis läntille. Nupun kanssa. Eikä.
Nuppu ratsasti jo Liljaa, ja tosi nätisti. Ei oo reiluu. Minä painuin toiseen päähän omaan nurkkaan.

Kuitenkin saatiin hevoset liikutettua. Lopputunnista silmitön viha-aalto lähti, ja hevosia harjatessa ilonen puheensolina raikasi.

2 HM - 10.4.2014

Maanpäälle uusi ihanuus ! 12.4.2014

"Noninoni Indi, rauhotus jo!"
Indi häsläsi allani ja häntä pyöri perässä. Sen sukkajalat takoivat maata vauhdikkaasti ja kuonopilkullinen pää viuhoi ilmassa heiluen. Tuuhea harja hulmahteli edessäni, ja pohkeeni tekivät hurjasti työtä pidätteiden lomassa. Laukka pyöri takellellen, välillä hallitun hitaasti ja välillä ryöppyen. Meidän vanhuksella riitti virtaa.

Työskenteltyäni läntillä mustan tamman kanssa reippaasti yli tunnin, annoin hikeä valuttavalle tammalle pitkät ohjat ja suunnaksi rannan. Pitäisihän auringonlaskua käydä kurkkaamassa. Tie rantaan ei ollut pitkä, etenkään Indin kävellessä reippaasti.
Auringon lasku hehkui upeasti järven päällä. Auringon kultainen silta luoksemme oli suorastaan häikäisevä, ja taivas punersi ihanasti. Miekkoseni istui tyytyväisenä tuolissa kuistilla.

"Laitatkos meille iltapalaa?" kysäisin Jukalta. "Tästä voi tulla pitkä ilta. Liikutin jo Liljan, mutta Bella on kokoajan käynyt kuumempana. Se varmaan varsoo pian."
Jukka lupasi laittaa iltapalaa ja tuoda sen tallille.

Kiinnitin Indin sen ja Bellan pihaton, takapihaton, aitaan ja riisuin rungottoman, kevyen satulan. Sillä oli kuolaimettomat suitset, niinkuin kaikilla hevosillani. Leukaremmi oli niissä erilainen, se jatkui hevosen leuan ali ristiin ja turparemmin lenkeistä ulos, ja ohjat kiinnitettiin lenksuihin.
Indi ja Bella kaulailivat aidan yli saapuessani takaisin ilman varusteita, harjapakki mukanani. Harjasin hiet pois mustasta turkista, pyörittelin kumisualla karvaa ja selvin jouhet. Ei mitään ongelmaa, kun ksverukset saivat olla yhdessä.

Bellan maha oli jäätävän suuri. Se pullotti sivuille ja alas, ja se ilmeisesti häiritsi tammaa melkoisen paljon. Aina välillä Bella tuntui kouristelevan oudosti, ja se pyöri ympyrää ja kävi makaamaan. Turvallaan se tökki mahaansa, ikäänkuin varsaa hoputtakseen.

Pian sain Indin hoidettua kuntoon, kuivattua melko hyvin, joten laskin sen ystävänsä seuraan. Sekin katseli Bellan mahaa hieman ihmeissään.
"No mitä tammat", höpöttelin rouville.
Silloin Jukkelis Pukkelis toikin ruokaa ja naposteltiin siinä hevosia katsellen.
"Pitäskö pystyttää teltta tähän aidan ulkopuolelle", ehdotin innostuneena. "Jos joudutaan kauankin oottaa, tää ilmaki voi vaihtuu melkeen millon vaan."
"Joo sehä vois olla ihan kiva!" Jukka huomautti ja lähti hakemaan sitä samalla, kun vei evästarpeet mökkiin.

Ja minä vahdin.

Ja odotin.

Bella kävi makuulle vähän väliä, mutta nousi taas ja tuskasena käveli pihattoa ympäri ja tarhassakin. Veimme sille kylmää vettä ja harjasimme hevosia. Koitimme saada Bellan olon mahdollisimman mukavaksi, mutta siltikin sitä jo poltteli hieman.
Lähetin kylän maalaiseläinlääkärille viestin, että meillä taitaa tamma varsoa, ihan vaan varuilta että osaa olla puolivalmiina lähtöön jos tarve on. Täällä oltiin totuttu olemaan ystävällisiä, ja odottamaan yhdessä etenkin näitä maailmaan putkahtelevia pienokaisia.

Alkoi tulla jo iltamyöhä, aurinkokin laski. Jukka oli asentanut - ihme ja kumma - lampun pihattoon, jotta näemme varsomisen.
Makasimme teltassa vierekkäin viltteihin käärittynä ja tuijotimme pihaton ovelle, missä tammat näkyivät vähän väliä. Indi nyt tarhaili ulkopuolellakin ja katseli meitä kummastuneena.
"Täällähän on aika kylmä", totesin.
"Tule tännemäs", Jukka sanoi ja hymyili. Ei noilta katseen upottavilta silmiltä voinut kieltäytyä, vaan ryömin Jukan kainaloon saman viltin alle.
Jukka silitteli hiuksiani korvan taakse ja katsoi minua suoraan silmiin.
"Kyllä sinä olet kaunis", hän sanoi. Hymyilin hänelle ja suljin silmäni tuntiessani Jukan halaavan minua yhä tiukemmin.

Vähän ajan päästä päätin lähteä tsekkaamaan, mitä Bellalle kuuluu. Edelleenkin se vaan kiersi kehää ja tökki vatsaansa, hikoili ja oli tuskissaan.
"Etkö viitsisi hakea vähän sämpylää tai jotain? Ja kuumaa kaakaota", kysyin kun kömmin telttaan miehen viereen.
"Voinhan mä", toinen sanoi virnistäen. "Yhdellä ehdolla."
"Mitäs sää vaadit", naurahdin. Jukan katse kertoi jo kaiken, ja halasin häntä.

Siinä sitten vähän ajan päästä vierekkäin istuttiin teltassa viltin alla, keskellä pimeetä yötä. Pöllökin taisi jossain huhuilla, ja juotiin kaakatota.
"Ompas nätti yö", Jukka totesi.
"Ja sä oot romanttisella tuulella, hassu", naurahdin.
"Kai sitä nyt saa noin nättiä naista vähän pussata?" mies sanoi ja virnisti leveästi.
"Ehkäpä", myönsin ja iskin silmää.

Kello alkoi olla jo neljä aamuyöllä, kun Bella tallusti pihatosta ulos. Se losotti lapsvetensä pois, ja kyllä sitä riitti!
"Hei, kohta tapahtuu", kuiskasin torkahtaneen miehen korvaan. Hän säpsähti hereille ja hiivimme pihaton ovelle.

Siellä se Bella makasi ja oli ihan hikinen. Poltot taisivat olla kovat. Kerran se vielä vaihtoi paikkaansa etunurkkaan, ja sitten alkoi tapahtua.
"Katso, kuin sen maha supistelee", sanoin. Bella ponnisteli ja pian näkyikin pikkiriikkinen kavio hännän alta. Miten tamma olikaan onnistunut valitsemaan nurkan, mistä me näimme näin suoraan koko toimenpiteen? Aika upeaa.

Otin puhelimellani kuvia aina välillä, tallilaisia kuitenkin kiinnostaisi aamulla mitä lauantain vastaisena yönä tapahtuikaan.
Pian tuli toinenkin jalka, pää ja etuosa rungosta. Sillon Bella lepäsi vähän aikaa, ja sitten alkoi taas ponnistelut ja loppu varsa valahti olkipatjalle köllimään.

Annoimme varsan vain olla, kun napanuora oli kerran vielä kiinni siinä. Tulisipa kaikki tarpeellinen pienen elimistöön. Bella osasi itse repästä varsan kalvon rikki, se oli jo seisailla. Bella nuoli varsaansa ja niin siirsi kalvonkin syrjään. Me päätimme käydä nukkumaan pariksi tunniksi telttaan ja aamulla katsoa, että varsa pääsee ylös. Ei viitsitty vielä suuremmin häiritä kaksikkoa tutkimalla varsan sukupuolta tai vastaavaa.

Aamu sarasti jo hieman metsän takaa, kun nukahdin Jukan viereen. Mitä parhain ja turvallisin paikka nukkua toisen kainalossa. Kunpa niin voisi nukahtaa joka ilta.


Klikkaa kuvaa!
Aamulla kuutta ennen varsa makoili yhä siinä, mihin syntyikin.

Onhan tuo nyt tunnin parin ikäinen, ja Bellan jälkeiset olivat tulleet ihan normaalisti pois. Alotettiin aamu siivoomalla pihatosta kaikki ylimääränen pois, ja sitten todistettiin taas uutta ihmettä - varsa ensimmäistä kertaa emänsä nisillä. Näiden pystyynnousemisyritysten aikana totesimme, että varsa oli tamma. Hallakon, taika ruunivoikon näkönen tamma.

"Tuosta tulee ihan mieleen ne Apassionatan ihanat hevoset", sanoin.
"Joo, hevoset oli todellakin Unelmien aikaa, niinkuin shown nimi sanoi", Jukkakin tuumi.
"Unelmien Aikaa.. Time of Dremas? Eiks se ois aika hyvä nimi!"
Jukka oli ehdottomasti minun kannalla.
"Sumulahden eka kasvatti, Sumun Time of Dreams!" hänkin iloitsi.
"Se saa olla Tidi", ilmotin.
"Joo", kuului ja Jukka nyökytteli.
Pian varsa pääsikin emänsä nisille, ja varsapiki tuli ihan normaalisti.

Bella oli vienyt lapsosensa ulos kun saavuimme heinä- ja rehulastiemme kanssa. Juuri, kun kaikilla hevosilla oli ruuat mahassaan, Luna oli laskettu vapaaksi mökistä ja me oltiin päästy teltasta eroon, saapui ensimmäinen innokas tallilainen. Ja perässä toinen.
"Oi kuinka söpö! Mikä sen nimi on? Onhan se tamma?"
He saivat katsoa tarhailevaa parivaljakkoa sillä eholla, et olivat hiljaa. Ihan hyvin se onnistu, mutta ei aidasta irrottautuminen...

http://sumulahti.webng.com/tidi.htm

17 HM

12.4.2014 Yllättävä päivä

Heräsin siihen, että puhelimeni soi. En jaksanut katsoa kuka minulle soittaa vaan painoin automaattisesti vastaa nappulaa.
"Rawana tuu talille. Bella on varsonut", kuului Katrinin ääni.
"Tuun niin nopeesti kun pääsen", sanoin puhelimeen ja löin sen kiinni.
Nousin äkkiä sängystä ylös ja tyhdyin pukemaan talli vaatteita päälle. Mielessäni mietin miltäköhän varsa näyttää. Se olisi varmasti kaunis pukkuinen ja odotin toki innolla milloin se muuttaisi minulle. Huikkasin Tähden mukaani ja nappasin autonavaimet eteisestä.
--------------------------------------
Luna näki autoni tallin pihalta ja tiesi että Tähti olisi mukanani. Päästin tähden ulos leikkimään kaverinsa kanssa. Katrin oli tallin pihalla ja tuli reippain askelin luokseni.
"Vien sut kattoo varsaa", Katrin sanoi.
"Joo mennään", vastasin nopeasti.
Katrin ohjasi minut pihan läpi pihatolle, jossa Bella oli varsansa kanss. Katrin oli ajanut muut kiinnostuneet pois, että Bella ja varsa saisivat olla rauhassa. Nähtyäni varsan olin aivan haltioissani. Bella oli varaonut minulle maailma kauneimman hevosen. Olimme ihastelemassa varsaa, kun huomasin jonkun lähestyvän.
"Hei se on Nuppu", Katrin sanoi.
Esittelin itseni Nupulle jota en ollut ennen edes tavannut tallilla. Jän oli tullut myös ihastelemaan Bellan varsaa. Koska olin tullut talille lupasin hoitaa Hanin tänään.
"Lähetkö Katrin mun ja Hanin mukaan kävelee maastoon. Otetaan Tähti ja Luna mukaan", sanoin kysyvästi.
"Voisin lähteä joo vähän retoutumaan pitkän yön jälkeen", Katrin vastasi.

Koirat olivat saaneet käskyn odottaa kauempana, ettei Bella tai varsa hermostu liikaa. Huikkasin Tähden mukaani ja lähdin metsästelemään Hania tarhasta. Tänäön se antoi ottaa itsensä hyvin kiinni. Avasin tarhan portin ja astuin ulos tarhasta. Katrin oli odottanut tarhan portilla. Luna ja Tähti olivat innoissaan lähdössä maastoon. Katrinin kanssa juttelimme varsasta, joka tosiaan tulisi minulle. Selbisi, että sen synnyttyä Jukka ja Katrin olivat päättäneet sopivan nimen ja varsasta tuli Sumun Time of Dreams eli Tidi. Ihastelin miten kaunis nimi pikku tammalle.

Aika oli mennyt keskustellessa varsasta ja sen tulevaisuudesta. Huomasin vasta nyt, että olemme kohtavtallin pihassa. Tarkistin että koirat ovat matkassa ja kyllä olivat. Tallin pihalla kiitin Katrinia ja lähdin viemään Hania pihattoon harjattavaksi. Laitoin Hanin kiinni ja aloin kumisualla puhdistaa karvaa tarmokkain liikkein. Kävin koko hevosen nopeasti pölyharjalla läpi. Vatovasti harjasin pään ja jalat. Viimeisenä puhdistin vielä kaviot. Päästin Hanin puhtaana takaisin tarhailemaan. Ennen kotiin lähtöä kävin vielä katsomassa varsaa.

7HM

|| Mukava tarina, varsa muuten ikääntyy päivässä viikon ;) Vähän voisit näppäilyvirheisiin kiinnittää huomiota, mutta muuten kiva stoori. Saat tähden :)

Nousin aikaisin aamulla, ja kävin suihkussa. Olin lähettänyt vuokrauspyynnön Sumulahden omistajalle, Katrinille. Suihkun jälkeen hupelsin läppärilleni katsomaan, olisiko Katrin jo vastannut. Postilaatikossani oli 5 uutta viestiä ja kyllä! Yksi oli Sumulahdelta. Luin viestin läpi pikaisesti ja aloin kiljua onnesta. Hakemukseni oli hyväksytty. Hain nopeasti vanhan risaisen toppaliivini, saappaat ja collegehousut. Nappasin samalla myös Lucan valjaat matkaan ja kytkin koiran kiinni. Se istuu yleensä pyöräni kyydissä korissa, mutta nyt juoksutan sitä pyöräni vierellä. Hain kartan vielä mukaan ja nousin pyörän selkään. Pyöräilin sen verran hitaasti, että Luca pysyy perässä.

Monien eksymisten jälkeen olimme Lucan kanssa vihdoinkin perillä. Sumulahti oli ihan erilainen kuin kuvitelmissani. Kaikki oli kauniimpaa. Pian minua lähestyi kaksi rupattelevaa hahmoa. He nauroivat Lucalle, joka hyppi lumessa kuonoaan myöten. "Konnichiwa!", tervehdin. Naiset katsoivat minua kummastuneina ja punastuin. "Anteeksi ei osaa kovin hyvin puhua suomen kieli", pahoittelin ja naiset nauroivat. "Ei se mitään. Olet varmaan se uusi tulokas.. Akasuki? Minä olen Katrin ja vierelläni seisoo Rawana.", nainen pulisi ja nyökkäsin hymyillen. "En ole varma saako koira ottaa mukana mutta otiti Lucan silti. Se on rauhallinen eikä riehu turha. Voin ottaa se poiskin..", hätäännyin ja nainen keskeytti minut. "Jos se osaa olla nätisti niin tulkoot mukanasi.", nainen hymyili ja hymyilin takaisin. Kättelin toista naistakin, joka taisi olla Rawana. Rawana sitten lähti esittelemään minulle paikkoja, kun Katrin lähti auttamaan muita tyttöjä. Luca pyöri lumessa ja vinkui koko ajan. Sillä oli mukavaa. Lucan kerman värinen turkki oli kokonaan lumen peitossa, jolle nauroimme Rawanan kanssa. "Olit Japanista eikö? Mistä sieltä?", Rawana kysyi johon minä vastasin:"Kyllä. Kyushun saari minun kotipaikka. Pidätkö Japani?" Rawana nyökkäsi innoissaan ja naurahdin.

Kun Rawana oli esitellyt kaikki paikat minulle hän lupasi tulla auttamaan Indin haun kanssa. Luca oli innoissaan hevosista. Se kävi nuuskimassa niitä. Tosin hyvin rauhallisesti ja varovaisesti. "Luca come here, now!", huusin koiralle. Puhuin sille melko paljon englantia, koska suomen kieleni on niin huono. Rawana nappasi Indin otsaharjasta kiinni ja pujautti sille riimun päähän. Narun hän ojensi minulle. Otin sen jämäkästi kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti pikku pihattoa. Sisällä oli lämmintä ja viihtyisää. Luca juoksenteli nurkissa, ja jouduin taas komentamaan sitä. Indi säpsyi Lucaa vähän, joten laitoin Lucankin kiinni kiinnitysrenkaaseen, jotta se rauhottuisi. Pian se jo lepäsikin siinä kiltisti. Hain Indin harjalaatikon ja tutkin harjoja. En ole ollut hirveästi tekemisissä hevosen kanssa hoitopuolella. Japanissakin ratsastin paljon naapurin aasilla. Otin ensimmäisenä kamman ja kampailin Indin harjaa ja häntää. Se äksyili ja liikkui koko ajan. Silittelin sitä aina välillä, jotta se rauhottuisi mutta eipä auttanut. Luca nukkui tyytyväisenä oljilla ja laitoin sille pienen filtin päälle. Se on aina mukanani Lucaa varten tällaisten tilanteiden varalta.

Heti kun Indin viimeisetkin takkupallot oli saatu selville hännästä, lähdin hakemaan apua. Ensimmäisenä törmäsin lyhyeen tyttöön. "Konnichiwa! Minä ei osata harjata hevonen oikein. Voitko tulla apua?", kysyin. Tyttö katsoi minua ujosti ja nyökkäsi. Hän tuli Indin luo ja näytti kuinka harjataan ja missä järjestyksessä hevonen harjataan. Kiitin tyttöä, joka sitten hymyili takaisin. Aloin harjata Indiä, joka äkästeli minulle. Luca onnekseni koisi ihan rauhassa vielä. Harjasin tamman mahan ja jalat pehmeästi mutta kuitenkin niin, että ne puhdistuivat. Kun karva alkoi kiiltää oli kavioiden vuoro. Nostin tamman kaviota ylöspäin ja sitten tunsin kipua takapuolessani. Parkaisin ja Indi kiukutteli. Kuinka se kehtasinkin puraista minua? Naurahdin ja Luca heräsi. Hyssyttelin koiran takaisin lepäämään ettei Indi hermostuisi sen enempää. Puhdistin kuitenkin loputkin kaviot äkkiä ettei se suutu siitä uudelleen.

Kun harjaukset oli harjattu päästin Indin ja Lucan irti. Luca nousi ja venytteli pitkään. Keräsin sillä välin Indin harjat laatikkoon ja lähdin viemään niitä takaisin. Tallissa tapasin sitten muitakin tallilaisia. "Konnichiwa!", tervehdin ja kaikku huusivat yhteen ääneen luuktavasti että moi. Siitä ei saanut selvää. Se ujo tyttö halaili Lucaa ja rapsutteli sitä. Luca oli ihan onnessaan ja tykkäsi olla tytön kanssa. Kysyin tytön nimeä ja hän piipitti hiljaisella äänellä että hän on Ella. Hymyilin ja annoin Lucan pallon Ellalle. Hän katsoi minua kirkkain silmin ja lähti ulos heittelemään sitä Lucalle. Hän ja Rawana olivat ainoita tallilaisia jotka tunsin. Pidin heistä, sillä he olivat todella mukavia.

Tunnin juristuani muiden kanssa, oli aika lähteä. Lucan ruokinta olisi kohta. Ellaa eikä Lucaa näkynyt enää tallin edessä. Lähdin katselemaan ja he olivatkin kentällä. Tarkoitan läntillä. Luca juoksi onnellisena Ellan kanssa, kunnes se huomasi minut. Ensin se haukahti ja juoksi sitten luokseni. Ella toi pallon minulle ja kiitti siitä että sai olla koiran kanssa. Luca kävi vielä nuolaisemassa tyttöä ennenkuin tuli takaisin. Kytkin sen kiinni pyörääni ja annoin lähtököskyn. Sumulahti vaikuttaa oikein mukavalta paikalta ja taidanpa tulla heti ylihuomenna uudelleen Lucan treenien jälkeen.

1 HM

|| Kivaa kun pääsit näin pian Indimammaa moikkaamaan! Oli hyvä, kun et vielä lähtenyt sen kanssa aitojen ulkopuolelle, näkee vähän sen luonnetta. Vanhuksella nääs virtaa ja raivoakin riittää.
Aika hauska tapa virtuaalimaailmassa, että vuokrhevosia pyydetään niitä näkemättä :-D Hienoa, että tutustuit noin moneen ihmiseen. Ja hyvin se suomikin sujui ;) Luca ehkä paksuturkkisena, talviin tottuneena ei kaipaa vilttiä joka paikassa, ehkä ulkona omassa kopissa mutta sekin on tottumuskysymys. Ulkokoirat voi totuttaa sisälle millon ne kaipaakin lämpöä :3
Kiva, mukavan pitkä tarina oli, tähtitilisi aukiaa kahdella tähdellä ;)

Herätyskelloni soi ja painoin nopeasti torkkunappia. Tähti oli kuitenkin sitä mieltä, että, on aika herätä ja tuli hyppimään päälleni. Oli pakko nousta ylös ja käyttää Tähti ulkona ennen talille menoa. Olin sopinut Katrinin kanssa, että kouluttaisimme Tidiä tänään yhdessä. Puin tallivatteet jo valmiiksi ja laitoin avaimet taskuun. Puin tähdelle sen valjaat ja kiinnitin flexin. Kävimme Tähden kanssa pienen lenkin, jonka jälkeen lastasin sen autoon. 
----------------------------------------
Tallin parkkipaikalla irrotin Tähdeltä flexin ja päästin sen Lunan kanssa touhuamaan. Katrin olikin jo tallin pihalla, joten menin hänen luokseen. Ehdimme jutella vain hetken, kun paikalle saapui nuori nainen, jota en ennen ollut tavannut. Nainen tuli luoksemme ja selvisi, että hän on Akasuki Indin uusi vuokraaja. Sovimme Katrinin kanssa, että hän veisi Lunan ja Tähden mökilleen, koska käsittelemme varsaa tänään ja minä sillä aikaa esittelisin tallia Akasukille. Kerroin hänelle tallista ja esittelin missä kukin heppa asustaa. Kerroin että läntillä saa liikuttaa vuokrahevostaan ja kehuin hyviä maastoja. Akasuki puhui suomea huonosti, mutta ymmärsimme kuitenkin toisiamme. Samalla kyselin Japanista ja sen kulttuurista, josta Akasuki puhui mielellään. Kierroksen pääyin pihatolle, jossa Indi majaili. Autoin Akasukia ottamaan Indin kiinni ja sanoin, että hän voi minulta kysyä apua jos on tarve.

Jäin odottamaan pihatolle Katrinia. Pian näin Katrinin tulevan pihaton suuntaan. Hän otti Bellan harjat ja sanoi, että voisin aloittaa päivän opettamalla varsalle kosketusta. Varsa antoi hyvin koskea kaulaan, lapoihin ja vatsaan. Bella oli jatkuvasti vierellä tarkkaavaisena mitä teen. Yritin koskettaa Tidiä korvien takaa, mutta se ampaisikin vauhdilla pihaton toiseen nurkkaan ja Bella hiukan hermostui. Katrin oli onneksi laittanut Bellan kiinni ja rauhoitteli sitä. Houkuttelin Tidin luokseni ja nopeasti kosketin sitä korvien takaa.
"Lähdetään pihalle niin totuta sitä riimuun", Katrin sanoi minulle.
"Okei. Toivotaan, että onnistun", vastasin.
Otin naulasta pienen varsariimun ja sujautin ensin turpaosan Tidille. Se ihmetteli suuresti ja heitteli päätään ylös. Uudelleen ja uudelleen asetin Tidille riimun turvalle. Pian se alkoi tottua siihen ja pään ylös heittely loppui. Kun Tidi hiukan rauhottui vedin riimun korvien yli ja laitoin äkkiä kiinni. Varsa ampaisi taas matkaan ja juoksi ympäri pihattoa päätään viskoen.
"Annetaan sen hetki tottua riimuun ja lähdetään sitten ulos", Katrin tokaisi

Varsan vauhti hiljeni ja lähdimme pihatosta ulos. Tidi sai olla vapaana, koska se ei vielä kauhean kauas Bellasta uskaltanut. Lumessa riitti varsalle paljon ihmeteltävää ja Katrinin kanssa hiukan naurettiin sille. Hassu pikkuinen varsuli oli lumesta niin ihmeissään, mutta samalla innostunut. Tidi oikein hyppi lumikasoissa menemään. Bella päästi pinen hirnahduksen, kuin komentaakseen pikkuisen lähelleen. Tidi juoksi innoissaan Bellan luo ja suoraan sen nisille. Bella kuitenkin tuuppasi Tidiä kauemmas, kuin olisi halunnut ilmoittaa, että syödään myöhemmin. Tidi tutki innoissaan tallin pihaa, josta päättelin, että pelokasta siitä ei ainakaan tule. Varsa uhkui rohkeutta pihaa tutkiessaan.
"Voitas lopettaa tältä päivää", Katrin sanoi.
Se sopi minulle, joten veimme Tidin ja Bellan takaisin pihattoon. Kiitin Katrinia päivästä ja lähdin hakemaan Tähteä hänen mökiltään. Vein Tähden autoon ja ajoimme kotiin.

Bella ja Tidi:

 

8 HM

|| Mukava tarina, hyvin olit oikolukenut näppäilyvirheet pois! ;) Ihana kuva, tosi sulonen vaikka Bellalle saa piirtää tuuheemman ja pitemmän harjan ja aidasta harmaanruskean (maalaamattoman värisen). Tidi on oikein suloinen. Riimun voit jatkossa laittaa vaikka kymmeneksi minuutiksi päähän ja päivä päivältä lisätä aikaa ;) Vähän ihmettelin tuota kun menitte pihatosta ulos ja Tidi ihmetteli lunta, minkä keskelle se melkeen synty, ja ei lähtenyt kauas Bellasta vaikka pihatosta ulos tuleminen ei tatkota tarhasta, aitojen keskeltä lähtemistä :-D Jos ymmärrätten mitä meinaan. Pihatto on se katos jonne pääsee tuulensuojaan :3 Mukava ttina ja ihana kuva, kolme tähteä (päivittöisitkö itse? c: )

Keskiviikkomme 16.4.2014

"Dittidittidii", soitteli puhelimeni herätyskello vähän ennen kuutta. Äh, taas vaan ylös ja hommiin. Vaatteet päälle ja pihalle märkään sateeseen, loskaan ja kuraan. Minkäs sille voi kun märkä kevät iskee kun lunta oli vielä pariket senttiä. Siitä puolet ehkä jälellä, viikon päästä tuskin mitään tätä menoa.
Aurinko vasta sarasti puiden takaa kun raahasin kastelukannuittain vettä kottareilla kolmeen pihattoon. Sitten sama rumba heinien kanssa, verkot täyteen niin ei tarvii päivällä tehdä sitä hommaa. Ja vielä lastasin jokaisen hevosen kauraämpärin kottareihin ja vein eilen valmiiksi laitetut safkat joka hepalle. Huh.

Onneksi Jukka oli herännyt kauneusuniltaan ja keittänyt ruispuuron, että heräsi oikeen kunnolla. Teetä kuppiin ja hellaan lisää puita. Sitten vaan laukku kasaan, hyppy auton kyytiin ja kouluun. Töihin.
Siinä päivä vierähti ruotsia ja enkkua opettaen, eihän yläasteella ollut kun yks luokka joka ikäluokalle, niitä oli kahestakymmenestä kolmeenkymmeneen koko kunnassa noita yläastelaisia. Lukiossa oli yhteensä samanverran, joten heidät jaettiin enkussa ja ruotsissa puokkiin vaan.

Hyppytunnilla korjasin kokeita ja saniksia ja aamullahan käytiin pääsiäiskirkossakin kunnan kauniissa, vaaleassa ja pienessä kirkossa, joka oli seissyt paikallaan ja kauan.

Töistä pääsin kahden aikaan ja huristelin takaisin kotia. Kohta pääsisi pyörälläkin töihin.. Kevättä odotellessa. Löysin Jukan tallista hevosia ruokkimasta, se oli oikeen itte sekottannu kaikki safkat niille ja jakanutkin. Ihan kiva urakka sekin, ruokkia nyt seittemän kaviollista. Paitsi ei Kekriä, eli kuus, eikä Prookkistakaan eli viis. Tidiä en ees laskenu, mutta nää kolme pientä ei syönny väkirehuja tässä välissä.

Me laitettii Tidille riimu päähän ja lähettii kävelyttämään Bellaa kahestaan. Indi ei tykännyt ideasta mutta se sai tyytyä kokopäivävapaaseen. Tidi tutustui innokkaasti häntäänsä huiskivaan Lunaan ja ne hyppelehti iloisesti lenkillä, ja varsuli unohti kokonaan riimunsa. Varsahan oli jo kuukauden vanha, osasi olla tosi hyvin riimu päässä ja melkeen metrin korkunenkin jo. Joka paikkaan sai koskea ihan rauhassa, vaikka se jostaan ei vielä tykännytkään. Seuraavaksi voitaisiin opettaa talutukseen ja harjaamiseen, sekä sormin kavioiden putsaamiseen.

Tidi oli varsakarvaansakin mukavasti karistellut, ihanniinkuin muut hevoset talvivillojaan. Siitä tulisi komea ruunivoikko läsipää, aivan mielettömän kaunis ja hurmaava. Ah että.
Sitten me annettiin hevosten olla ja häivyttiin mökkiin tekemään ruokaa. Jukka oli leiponut päivällä leipää ja uunit olivat lämmittäneet talon lähes saunaksi. Piti käydä vähän vaihtamassa kevyempää vaatetta villapaidan sijaan, maistella vähän kulkua kesämökissä.

Siinä sitten taas Jukkaa alkoi kiinnostamaan minun kutittelu, kesken ruuanlaiton.
"Heei, elä kutita!" huudahdin leikkimielisesti. "Iiik!"
Jukka antoi minun kikattaa ja kiemurrella sylissään kunnes lopetti. Hän rutisti oikein hellästi ja silitti kasvojani, ja mitä muutakaan siitä seuraisi kun nuorenparin suukko.



Saatiin ruokailtua ja niin. Illalla käytiin tekemässä iltatalli - vettä sankoihin, iltapuurot hevosille ja kaiken tarkastus ja semmonen. Ei ees vaikee tallivuoro. Sitten vaan kerättii ruokaämpärit ja päästettiin hevoset vapaiksi tarhoihinsa. Ne tosin eivät kauaa ulkona olleet päivän sateessa ja loskassa seisseet, tai sitten ovat olleet puiden alla. Kekri ainakin visusti pihatossa, se inhoo sadetta.
Sitten vaan Jukan kans iltapalat sun muut ja nukkumaan.

18 HM

Leikkitunti to 17.4.

Pääsin töistä juuri sopivaan aikaan, että sain kuskattua mukanani koulusta tallille sekä Lillin, Nupun että Paun. Tää oli sovittu jo etukäteen, koska olisi se leikkitunti.
"Tänään Rawa ottaa Liljan ja Pau Tempun, Nuppu saa Indin ja Lilli Kekrin."
Tytöt menivät pihatoihin harjaamaan tunturatsujaan.

Puolen tunnin päästä kaikki tapittivat valmiina läntillä.
"Nuppu on hippa, ja hippa vaihtuu kun kosket toiseen ratsastajaan. Ei saa törmäillä, tulla alas selästä ja aluksi vain käyntiä! Sanokaa aina kuka on milloinkin hippa."
Nuppu lähti kiljuen matkaan Indillä joka heittelehti sinne tänne ja onnistui viskaamaan pienen tytön selästään Tempun viereen niin, että Nuppu osui vahingossa Pauhun ja hippa vaihtui. Leikki jatkui vauhdikkaana, etenkin kun annoin luvan ravata ja myöhemmin laukatakin. Neljä iloista ratsukkoa olivat ihan onnessaan erilaisesta tavasta ratsastaa.

"Noniin, nyt alotetaan peili!" huusin jakkaraltani, jonka olin tänään laittanut aasipihaton aidan viereen. "Lilli voi olla eka."
Lillillä oli vähän vaikeuksia saada Kekri pyörimään piruettia, joten hän teki vain volttia. Tarkkasilmä kuitenkin käräytti liikkuvat hevoset ja peilin vaihtumisessa kesti. Rawana onnistui kuitenkin upealla ratsullaan pääsemään Lillin luo ja peili alkoi alusta.
"Valitkaa pari", pyysin vähän ajan päästä. Nauravat Nuppu ja Pau olivat tietenkin pari, mutta niin Rawana ja Lillikin mielellään toisiinsa tutustuivat. Kaikki toi tuomansa hassut vaatteet läntin päätyyn ja morsiammet menivät pukeutumaan, mutta pian meiän tyttöprinssit laukkasivat kilpaa hakemaan vaimonsa minun psiessä kuvia. Nuppu onnistui yhdessä välissä tilahtamaan, puhkeamaan kukkaan, mutta siitä hän osaa kertoa enemmän.

Lopuksi leikittiin Tallipalaa - leikkiä, mitä jouduin vähän selittämään, mutta hauska tunti oli.

Rawana & Lilja: Tamma oli tänään tapansa mukaan kiltyi ja lenpeä ja teillä menikin tosi hyvin.
Pau & Temppu: Sullakin kiltti heppa, voisit vaan itse koittaa rauhottua välillä.
Nuppu & Indi: Selkään noustaan aina takasin, hyvä. Vähän railakkaa menoa mutta pyy lapasessa.
Lilli & Kekri: Kekri vähän jumitti, ikävöi kai Mirkkua, mutta hyvin teillä men.


https://sumis.palstani.com/t4-leikkitunti-17414

19 HM

Leikkitunti 17.4. # Nuppu

"No nyt se tulee!" Pau kiljaisi huomatessaan Katrinin auton lähestyvän meitä.
Nqinen pysäytti autonsa meidän etemme. Lilli loikkasi autoon ensimmäisenä.
"Moi!" Tervehdin Katrinia.
"Hei vaan. Olenkn jo päättänyt keillä ratsastatte", Katrin sanoi.
"No? Keillä me mennään?" Pau huudahti.
"No, Lilli saa Kekrin ja Pau Tempun. Rawanalle minä taisin antaa Liljan", Katri kertoi.
"Entä minä?" Kysyin.
"Sinä sait Indin", Katrin nauroi.9
"Jee!" Kiljuin.
"Jaahas. Taisi ratsu mielyttää", Rawana naurahti.
"Kukapa nyt ei Indiläisestä tykkäis?" Katsoin muita hieman hämmentyneenä.

"Indi!" Toruin hevosta. Mokoma puri ratsastushuosujeni vyölenkusta kinni ja veti taakse päin. Näytimme varmaan todella koomisilta. Indi päästi minusta irti ja kaaduin lattialle.
"Senkin hassu!" Taputin Indin kaulaa.
Kaikki harjasivat pollensa ja haimme varusteet. Onneksi Indi ei nyt kovin paljoa temppuillut edes.

Aloitimme hipalla. Minä sitten yritin hakea lentäjän lupakirjaa. Taas.
No, sellaista ei minule myönnetty. Ja vauhti vaan lisääntyi, jee! Indi pysyi nyt ihan kivasti hallinnassani, joten vauhdin määrä ei tainnut ketään haitata. Pau kiljui välillä riemusta, kun Temppu kiri vauhtiaan.

Sitten oli vuorossa peili. Ja kappas, olin ihan huono ja Lilli oikea mestari. Vaan Rawana pärjäsi sille. Peili ei ollut ihan Indin laji. Mutta sitä vastoin oli morsian ja sulhanen. Odotin Pauta läntin toisessa päässä päälläni joku karmaiseva mekko.
"Kyytiin kyytiin!" Pau huusi.
Kesken kaiken minä putosin. Ja tässä se tulee, Nuppu puhkesi kukkaan. Mätkähdin maahan ja jalkani sojottivat ylös. Ja mekko taipui kuin olisin ollut kukka. Kaikki repesivät nauramaan.

Tallipalaa-pelistä en tajunnut mitään... Ratsastimme kovaa, muistan vain sen. Joten sitten me vain hoidimme polleroiset pihattoihin.



Ytimekäs tarina! Alussa oli vähän epäselvyyttä, Rawa nääs tuli omalla kyydillään. Ja puhkeamiskohtaus olisi ollut hauskempi jos siitä olisi kertonut tarkemmin XD Hauska tarina kuitenkin, yks piste. Päivitä itte kun et merkannu hooämmää xD (ens oo reilu)

Olin hyvissä ajoin lähdössä tallille, koska tänään olisi leikkitunti tiedossa. Olin aikaseimmin aamulla laittanut Katrinille viestiä, että minkä hevosen sain tunnille. Katrin oli vastannut, että saisin Liljan. Tunnille osallistuisi myös Temppu, Indi ja Kekri. Saavuin autolla parkkipaikalle, jossa päästin Tähden ulos autosta. Huomasin Katrinin ajavan myös paikalle ja autosta nousi iloinen lauma tyttöjä. Moikkasin heitä ja siinä pikaisesti keskusteltiin mitä tunti sisältäisi.

Jokainen lähti laittamaan ratsuaan kuntoon. Lilja oli tarhassa, jonne livahdin riimun kanssa. Taluttelin sen pihattoon ja ryhdyin puhdistamaan sen karvaa kumisualla. Kävin nopeasti koko hevosen pölyharkalla läpi. Harjasin pään, jalat ja puhdistin kaviot. Lilja antoi hienosti laittaa varusteet ja lähdimme sen kanssa pihatosta läntille, jossa nousin selkään. Olimme nyt kaikki läntillä valmiina ja Katrin tuli paikalle.

Ensimmäisenä leikkinä oli hippa ja ensimmäinen kiinniottaja oli Nuppu Indin kanssa. Saimme aluksi mennä vain käyntiä. Kaikki yrittivät päästä nopeasti Nuppua karkuun. Lilja meni sen verran nopeaa käyntiä, että Nuppu ei meitä kiinni saanut. Käynnin aikana Nuppu putosi Tempun viereen ja oli Paun vuoro jäädä. Nyt saatiin lupa jo ravata, mutta koska Pau ei saanut ketään kiinni saimme mennä jo laukkaa. Pau sai minut kiinni, joten siinä kohti Katrin päätti vaihtaa leikin.

Seuraavana vuorossa oli peili, jonka ensimmäinen peili oli Lilli Kekrin kanssa. Yhä uudestaan ja uudestaan hän lähetti kaikki muut alkuun paitsi minut. Lähestyimme Liljan kanssa hitaasti, mutta varmasti. Pääsin Lilli luo ja oli minun vuoroni olla peili. Nyt kaikki kiinnittivät enemmän huomiota hitaasti lähestymiseen ja oli vaikeaa saada ketään kiinni liikkumisesta. Ensimmäisemä luokseni pääsi Pau Tempun kanssa. Tässä välissä taas leikki vaihtui.

Katrin pyysi ottamaan parit ja sain parikseni Lillin, jota en vielä kauhean hyvin tuntenut. Morisan oli seuraava leikki. Lilli sai olla morsian, jota sitten lähdin hakemaan. En ollut ennen leikkinyt tätä leikkiä, joten se oli mielestäni todella hauskaa. Kaikkia tietty hiukan nauratti tämä leikki.
Viimeisenä oli tallipalaa, joka tunui olevan aluksi hiukan kaaoottinen, koska kaikki eivät olleet sitä leikkineet. Tunti oli ollut hauska kaikkien mielestä. Lopuksi kaikki lähtivät viemään hevoset pois ja suuntaamaan kotiin.






9HM

|| Mukava tarina! Vähän ehkä lisää omaa näkökulmaa eikä suoraan pohjiksen toistoa, ja joo mun ois näköjää pitäny selittää talli palaa -leikki trinassakin. Topiikin alussa sen selitin :D Ihana tuo kuva koirista, vaikkei kaikki niin näköisiä olekaan. Saat kivasta tarinasta ja mukavasta kuvasta kolme tähteä, käyn päivittämässä :)

Lilja ja Kekri 18.4.


"Moi!" Pau kiljaisi Sumulahden portilta, kun minä ja Sessa astuimme ulos autosta.
"Aiku kiva! Sessakin on tullut tallille", Pau siliti koirani päätä.
"Voidaanko ottaa se mukaan lenkille?" kysyin.
"Joo."

Kävelin Paun ja Sessan kanssa aasipihatolle. Olimme päättäneet kysyä Jukkaa kuntolenkille, ihan kiusallamme vaan.
"Miten me aiotaan saada se mukaan? Ja juoksutetaanko me sitä vahtina?" utelin Paulta, joka oli idean keksinytkin.
"Äh, mä hoidan sen sitten. Ekaks meiän pitää saaha se vaan mukaan", Pau heilautti kättään ja avasi pihaton portin.
"Liljaa! Kekrii!" huutelimme ratsuja. Olimme päättäneet jo, että minä menisin Liljalla, ja Pau Kekrillä. Seuraavalla kerralla toisinpäin.
Kaverukset käpsyttelivät luoksemme ja veimme ne suittaviksi.

"Tulisit nyt! Kekri ja Lilja on jo varustettukin!" ruikutimme Katrinin ja Jukan mökin keittiössä.
"Mene vaan, Jukka. Tekee sulleki hyvää käydä lenkillä. Ja mie voin tehä ruokaa sillä välin", Katrinkin patisteli.
"No tämän kerran. Mutta tottelette mua, ja laukata saa vaan laukkasuoralla. Ja ette kaahaile", Jukka myöntyi.
"Jeeeee!" kiljaisimme ja pyörimme Katrinin vierelle.
"Menkääs nyt. Ja Luna voi tulla mukaanne Sessan seuraksi", Katrin lisäsi.
Jukka katsoi meitä kolmea vielä kerran ennen tallille lähtöä ja mutisi:
"Miksi naiset on aina noin jääräpäisiä?"

Istuin Liljan selässä ja lyhensin jalustinhihnoja. Kohta Jukka saisi kunnon lenkin.
"Hih hih. Kohta se saa hölkätä kunnolla!" Pau kikatti.
"Musta tää ei oo ihan reilua", mutisin silti.
"No niin on... Hei! Jukkaa!" Paukin myönsi.
"No?" Jukka kysyi.
"Hae Hani! Sä voit liikuttaa sen samalla!" keksin.
"Hei mahtavaa! Nyt voidaan mennä nopeeta!" Pau iloitsi.
Koirat leikkivät iloisina kun lähdimme matkaan.

"Otetaan vähän reippaampaa ravia!" Jukka huusi edestä.
"Selvä! Ja sitten rivakammin töppöstä toisen eteen, Kekruli!" Pau vastasi reippaaseen tapaansa osaston hänniltä.
"Hani, prrr... Ei meiän tarvihe nyt kummiskaa kisaamaan alkaa. Höppänä polle", Jukka hidasti ravurin vauhtia, joka alkoi kiihtyä erittäin epäilyttävästi.
Kannustin Liljaa eteen hieman reippaammin ja katsoin, että koirat olivat mukana. Siellähän ne juoksivat, molemmilla oli kieli ulkona ja silmät loistivat.

Hetken päästä tulimme Riihilammentielle. Maa oli hieman pehmeää ja mukavaa hevosten kavioille.
"Juukkaa... Saadaanko mä ja Nuppu laukata tää pätkä?" Pau kysyi.
"No senkus. Mutta ette sitte kaahaile! ja koirat tulee mun kanssa vähän hiljempaa", Jukka lupasi.
Pau ja minä annoimme laukkapohkeet ja Lilja lähti iloiseen laukkaan. Kekri sensijaan lähti tököttävään raviin ja jumittui paikoilleen muutaman askeleen jälkeen.
"Kuulehan nyt, Kekri! Mä en anna sulle yhtään porkkanaa jos et laukkaa. Tekisit sen mun mieliksi", Pau yritti ajaa Kekriä eteen ja suostutteli sitä porkkanoillakin.
"Jukkaa. Auta mua!" Pau tuhahti suuttuneena.
"No niin. Kekri, nyt kyllä pistät siihen pyrstöös vauhtia", Jukan ääni toimi kuin sähköisku. Kekri lähti Paun toivomaan laukkaan.

Liljan kaviot tömisivät maata vasten. Annoin Liljan vain mennä. Sittenhän minä sain kokea sen ihanan laukan, jota olin hieman lisännyt. Kun sitten saavuimme Riihipolun alkuun, hidastin käyntiin.
"Eikös ollutkin kivaa, Lilja?" taputin tammaa kaulalle ja katsoin taakseni.
"Mitäh? Eikö ne vielä tulleetkaan?" ihmettelen.

Odottelin Liljan kanssa jonkun aikaa, kunnos kuulin kavioden töminää. Pian näkyviin tulivat Kekri ja Pau. Ja millaista vauhtia pieni aasi menikään. He pysähtyivät aivan meidän viereemme. Jukka ja Hanikin ilmaantuivat koirien kanssa luoksemme.
"Lilja tais mennä aika kovaa", Pau totesi.
"eihän me sen kovempaa mentykään kun läntillä ollessa", vastasin ja käänsin Liljan Riihipolulle.
Me ravasimme hetken ja sitten vain kävelimme Sumulahteen.

"Oliko kiva lenkki?" Katrin kysyi meidän saapuessa tallin pihalle.
"Juu oli", vastasin.
"Mennäänpäs hoitamaan nää pollet takaisin tarhoihin", hoputin Pauta.

Hölläsin hieman satulavyötä, kun aloin ottaa hevselta suitsia pois. Vaihdoin tammalle riimun. Aukaisin Liljan satulavyön ja nostin satulan pois sen selästä. Vein sen varusteet odottamaan huoltoa. Harjasin Liljaa jonkin aikaa ja vein sen sitten tarhaan Kekrin seuraksi. Palasin talliin ja aloin pestä Liljan varusteita. Paukin alkoi huoltaa Kekrin varusteita.

"Moikka, Nuppu", Pau heilutti kättään.
"Nähdään taas!" vastasin ja lähdin äitini kyydillä kotiin.
Sessa ei olisi halunnut lähteä pois Lunan luota, mutta tuli perässäni silti.

Nuppu ja Kekri & Lilja 13 HM

Tää oli justeikä melkeen semmonen tarina joista tykkään ! Vauhdikas, ja käytit monia hahmoja. Ehkä voisit välillä kuvailla ympäristöä, vaihtelu virkistää. Ja ehkä pikemminkin pehmosen maan sijaan oli loskaa ja kuraa? Lunta on kuitenkin vielä vallan mukavasti! (sää löytyy etusivulta). Tosi kiva tarina!

(tulee nyt kolme päivää myöhäs mut eipä tänne oo tullu nii hirveesti tarinoi ettei vois laittaaa)

Puhjennut kukkaseni 17.4.

Hihhihhii, koulu loppui, pihalle talsin
Pauta silmilläin tarkkaan etsiskelin
Hän näköjään parkkipaikalla jo seisoi
Tummatukkasen tytön vierest huus: "Moi!"

Istuttiin Katrinin auton takapenkillä
Ei ollu nytte itikat iltalenkillä
"Arvaa vaan naurettiinko tännään",
haastelin Nupulle vikkelään.

Me naurettii ja ehk räkätettii,
Vaan haauskaa oli, hah toki.
Se tyttö tummatukkanen etupenkillä
Hiljaa istu, tais mietiskellä.

Tallille tultiin, auto parkkipaikalle jätettiin,
Tien yli juostiin ja puuportti avattiin.
Katrin hevoset jakoi, höh, en Kekriä saanut
Rawalle Lilja, Paulle Indi, tokko mulle mitään jäänyt.

No Lilli sen Kekrin siis sai, mie Tempun vain,
Mut tulispahan rauhallisempi tunti, kerran vain...
Mä tallin pihattoon hyökkäsin, hehhihhoo,
Nupun kanssa varustehuonees hihhehhoo.

Nuppu harjapakin keletaisen, mie Tempun oman,
Mut sit piti eri pihatoihin erkaantua, tarhasta toiselle vilkutan.
Temppu tuli kun nimeltä huusin,
Ennen sitä isommaksi luulin.

Temppu kiltisti pihatossa seisoi, odotti,
Sen harjasin ja satulan hain.
Satulan alle villaromaani ja suitset päähän,
"Nonni, heppa, mennäänhän!"

Ei alkukäynneillä tylsistetty, hippaa vaa leikittii,
Toisiamme vauhdikkaasti jahtailtiin.
Vaan Indillä liikoja virtoja,
Se Nupun alas heivas.

Nuppu siinä sit lentäissää mua koski,
Minä heti seuraavan kimppuun säntäsin.
Käynnillä mahollisimman kovaa,
Ravattaessa päästiinkin jo lujaa.

Peiliä leikittiin, aina alkuun palailtiin.
Hauskaa oli, ja kaikki me peileinä käytiin.
Vaan morsian oli mun ja Nupun suosikki,
Joillekin se yleens on inhokki.

"Nuppu on mun pari!!" kiljaisin kun käskettiin,
Ja kaikki hakemas autoista ne vaatteet hakemas käytiin.
Minä ensin pukeuduin, lierihattu päähän,
Pinkki mekko päälle ja koruja vähän.

Nuppu kiiti Indillä luokseni,
ja kisko minua avukseni,
Selkään vihdoin pääsin,
vaan hitaita oltiin.

Sitten Nuppu pukeutui, joku jäätävä mekko,
Hörhelöitä, rimpsuja, täytteitä ja vielä alushamekinko.
Ehei se tahtonut Tempun selkään niissä päästä,
Ja matkalla se löysikin loskasesta maasta itsensä.

Niin Nuppu pienenä immeesenä kuraseen maahan tippu,
Pää edellä onnistui, oli sil vaan joku opittu jippu.
Ei pahemmin tainnut käydä, vaan hameetpa leväht kuin kukka.
Niin Nuppu aukes kun ruusu, ylösalasin oli maassa.

Minä meinasin nauruun kuolla, kippurassa makasin,
Ja muutkin nauroivat kuin hullut, mut Nuppu käänty takasin.
Leikkejä taas jatkettiin, vaan nyt oli joku vieraampi.
Katrin sitä selitti, ja sitten alotettiin.

Minä olin eka hippa, "Kuusi!", päätin huudahtaa.
Kolme muuta vauhtia otti ja kuusi laukka-askelta.
Minäkin laukan nostin, ja viisi laukkaa juostiin.
Mä Kekriin yletyin ja siitä hippa tuli.

Vaan Kekripä ei saanu ketään kiinni.
Eikä Kekrin neljä laukkaa yltänyt muiden viiteen,
"Talli palaa!" Lilli huudahti. Nyt hän hippa oli.
Sai hän Nupun kiinni, ja jatkettiin.

Lopuksi tätä käynnillä vain leikittiin,
Se meni loppukäynneistä.
Kiitos hauskasta tunnista kaikille hauskoille ihmisille! :)


3 HM

(mäkin laitan sit tänne..)

Leikkitunti 17.4. & runo

Olin vähän orpona kun muilla tuntui olevan niin hauskaa. Rawanan nyt jotenkin tiesin niin osattiin vähän jutella, säästä ja hevosista, mutta muuten olin vähän ulalla porukasta.
Ja sain tunnille Kekrin.. Hauskaa päästä aasilla ratsastamaan.

Kekri oli vähän jumittavalla tuulella. Hipassa se pysähty koko ajan, ja peilissä käänty niin hitaasti et kaikki huomas kääntymisyritykset etukäteen.. Morsiammessa se ihmetteli suuresti haalarissa retkottavaa Rawanaa pehvan päällä ja talli palaassa se hitaili eikä suostunu juoksemaan.

Oli kyllä aika hupasaa, kun Nuppu kellahti päälleen vaikka oli jo kerran tuiskahtanut selästä alas. Noh, jos piti välillä ottaa taukoa ratsastamisesta loskaan tipahtamalla, niin ikäs siinä.

Meillä oli kiva tunti, tulipahan ainakin naurettua. Kyllähän tämmöseen hauskaan porukkaan pääsee ajallaan mukaan.

Mun sisällä vaan asuu se pieni, rikkinäinen tyttö... Harvat sen tietää, ja lopuille ei kerrota. Ainakaan vielä.


Tuuli suhisee ja lumet tiputtelee
Puiden oksilta
Niinkuin tuulen henkäys murheet mielen
Painaa unholaan
Ja kevään linnut laulaa saa
Loska sulaa
Ja jäät paukkuu rannassa, on kevät tulossa

Vaan sitten illan hämärä
Hiipii mieliin, ja ajatuksiin
Tuo takaisin muistot vaikeat
Kipeät, surulliset tarinat
Vaan rikkinäisitä ehjiä tee, luonto ihmeellinen

Sä astelet lumen alta paljastuneessa
Rantahiekassa
Katsot taakses, menneisyyteen
Vain yhdet askeleet
Ei vierelläs kukaan oo aikoihin kulkenut

Ei ees askeliis tallannut
Vaan yksin oot matkaa taittanut
Onneks on suunta jo eessäpäin, vaik ollaan välil allapäin
On vain yksi suunta.
Yksi määränpää.
Yksi totuus.

- Lilli

3 HM

|| Sepäs oli erilainen merkintä, sun teksteistä huokuu selkeesti semmonen yksinäisyys ja sun hahmon menneisyys. Tokkopa se joskus meille seleviää.. Ehkä vähän pidemmin tunnista oisit voinut kertoa, mutta ihan hyvä tuokin kun muut oli tapahtumat jo tarkasti selittäneet :D Kiitos sulle kuittauksesta, ja oli mukava runo.

Ajoin kapeaa hiekkatietä, joka pian kääntyisi Sumulahden parkkipaikalle. Sää oli aurinkoinen, mutta ikävän loskainen. Tähti oli mukanani ja olimme päättäneet, että koirat saisivat olla tämän päivän kanssamme, että Tidi tottuisi myös niihin. Vihdoin näin sumulahden parkkipaikan, jossa ei muita autoja näkynyt. Päästin Tähden ulos autosta ja lähdin kävelemään simoran pihaan, jossa Luna juoksi innoissaan meitä vastaan. Koirat olivat innoissaan ja ryhtyivät painimaan loskaisella pihalla. Katsoin sitä kauhuissani sillä nyt joutuisin pesemään Tähden kotona, koska sen turkki oli loskassa ja mudassa. Lunta näkyi selvästi vielä joissain paikoissa koihin lunta oli kolattu kasaan.

Parkkipaikan suunnalta lähdin pihatolle, josta Tidi löytyy. Katrin olikin jo harjaamassa Bellaa kuntoon.
"Moi. Mikä on päivän suunnitelma?", sanoin kysyvästi.
Ajattelin, et jos otan Bellan ja sä Tidin ni lähetää tonne metsän reunalle", Katrin vastasi.
"Kyllä se mulle sopii", vastasin.
Ryhdyin laittamaan Tidille riimua johon sitä oli jo ehditty totuttaa. Samalla koskettelin sitä joka paikasta, että se tottuisi siihen. Melko hyvin se antoikin jo koskettaa itseään, mutta edelleen aristeli korvien takaa kosketukseen ja viskoi päätään kun riimun veti korvien yli. Päätin laittaa Tidille riimunnarun, että se oppisi nätisti kulkemista eikä lähtisi häiritsemään muita hevosia tarhoille.

Sidoin Tidin varmuudenvuoksi kiinni ja otin hyvin pehmeän harjan, jolla aloin harjata sitä läpi. Hienosti se antoikin harjata itsensä. Seuraavana aloin jarjoitella sen kanssa jalkojen nostoa kavaioiden puhdistusta varten. Siitä ei meinannut tulla mitään. Jo ensimmäisen jalan kohdalla Tidi alkoi vetää jalkaansa takaisin maahan. Sisulla kuitenkin kävin kaikki jalat läpi vaikka aikani sen kanssa sain tapella.

"Ollaan Bellan kanssa nyt valmiita niin mennäänkö?," Katrin kysyi.
"Mekin ollaan valmiita, että mennään vaan", vastasin hymyillen.
Katrin avasi pihaton oven, josta pääsi tallin pihalle. Annoin Tidille pitkää narua, että se pääse tutkimaan pihaa rauhassa. Katrin ehdotti että ottaisin narun pois ja niin tein. Samassa Tidi säntäsi koirien kanssa juoksuun ympäri pihaa ja Bella katsoi toimintaa hiukan hermostuneen näköisenä. Oli ilo katsella, kun pikku varsa heitteli ilopukkeja eikä tuntunut pelkäävän koiria ollenkaan.
"Nyt ku mennää tonne metsälle ni laita Tidi naruun", Katrin sanoi.
"Joo käyn metsästää sen", vastasin.
Kävelin Tidin luokse ja nappasin sitä nopeasti riimusta ennen kun se keksisi juosta karkuun. Kiinnitin riimunnarun ja jatkoimme matkaa pois pihasta.

Metsän reunalla Tidin korvat liikkuivat joka suuntaan aen kuunnellessa metsän ääniä. Jostain kaukaa kuului lintujen laulua ja tuuli puhalsi puissa. Tidi tutki innoissaan ympäristöä kuunnellen ja katsellen. Varsa ei tuntunut pelkäävän juuri mitään. Se käveli reippaana vierelläni ja välillä yritti saada pidempää narua. Tarkoitus oli kuitenkin opettaa se nätisti kulkemaan, joten naru asiassa en antanut periksi. Lähdimme metsän reunalta takaisin tallille, jossa laitoimme hevoset takaisin pihattoon. Minä otin tähden mukaani ja lähdin kotiin päin.

Bella ja Tidi:



10HM

Oikein mukava tarina, mikä eteni hyvin. Vähän vaan olisi huomautettavaa muutamista lähinnä sisältöön liittyvistä asioista, älä ota kritiikkinä vaan lisäinfona ja selvennyksenä ;) niinja muuten kirjotit vahingossa että tulit simoraan :D
Elikkäs. Pihaton ovea ei voi avata, koska se on katos tarhassa. Pihatto on punamullalla maalattu hirsimökki, jossa on maapohja, ja toisesta päätyseinästä puuttuu puolet ja siitä hevoset kulkevat. Se on hevosten suojapaikka kylmää, tuulta ja sadetta vastaan.
Hevosia ei suositella harjattaviksi sisällä, ja pihaton ulkoseinässä onkin kiinnitysrenkaita. Pihatto on tarhan aidan sisäpuolella, eli ei ole väliä, kiinnitätkö hevosen tarhan aitaan vai pihaton ulkoseinään.
Varsan jalkojen kanssa ei "tapella", vaan kättä liu'utetaan pitkin kinttua ja sitten jalkaa painetaan, kunnes varsa nostaa sen. Kun se nostaa jalan, paineen poistaminen eli otteen irrottaminen on sille palkkio. Hiljalleen jalkaa pidetään kuemmin kädessä, mutta jos jalka ei nouse niin sitten ei nouse. Ajallaan.
Ja pihatosta tullessa ulos tullaan tarhaan, josta tullaan ihan normaalisti portista pihalle ;)
Mukavaa kun Tidi pääsi juoksentelemaan koirien kanssa. Hyvä, kun kuvailit lumisuutta, aivan oikein kuvailit. Kuva on tosi söpö, vaikka realostisemman siitä voisi saada kun katsoo valokuvasta mallia ;) Ja vielä tuosta talutuksesta - Tidin ikääntymistä muutettiin, sitä kannattaa alkaa taluttamaan vasta n. kuukauden ikäisenä.

Onnee uuesta merkistä:

Kevätsiivous 26.4.2014

Äsh, inhottavaa herätä lauantaina varttia vailla kuus, kun tietää, että koko päivä menee tallilla töitä tehden... Ensimmäisenä aamupuuron keittoon, hellan lämmitykseen, kun Katrin vie hepoille yön yli hautuneet aamupuurot ja täyttää vesisangot sekä heinäverkot.

Tänään pitäisi sitten seitsemän ihmisen voimin tyhjentää jokainen pihatto, ja täyttää heinävintti. Saaren setä toisi aamulla jo heinää ison kuorman pihalle, harmiksi on vielä vähän märkää mutta levitetään vaan iso ressu alle. Pihattojen tyhjentäminen yksillä kottikärryillä voi olla vähän hidasta, mutta eiköhän kaikille löydy jotain tekemistä, kun tarhatkin voitaisiin tyhjentää lantakasoista ja aidat tarkistaa, että ovat ehjiä.

Kun sitten lähdin naikkosen kanssa pihalle, Saaren setä hurruttelikin jo tiellä sinisellä traktorillaan. Hilpasin avaamaan portin sillä välin, kun Katrin haki vintin nurkasta pressun. Levitimme sen sillan eteen, ja Saaren setä peruutti heinäkärryn siihen viereen. Aloimme kolmistaan nostelemaan pieniä paaleja lavalta pressulle.

Luna näytti juoksentelevan pihalla. Se kaivoi kuoppia viimeisiin lumen rippeisiin ja kävi moikkaamassa hevosia. Tämä kurakeli sotki koiruuden ihan tyystin, ja se piti pestä ulkona aina, ennekun päästi sisälle. Siksi se viettikin suurimman osan ajasta pihalla loikoillen kiinnitettynä terassin aitaan, jos emme olleet sitä vahtimassa.

Kun paalit oli nosteltu, näkyi tien tuolle puolen parkkipaikalle saapuneen auto. Sen kyydistä nousivat Rawana ja se Aksu, mikä japanilainen olikaan. Hassua, kun se tänne Lapin erämaille on eksynyt.
Aloimme heti porukalla roudaamaan paaleja varastoon. Vanhat hilasimme oven molemmin puolin, sielläkun oli niin heinä- kuin olkipaaleja. Täytimme vinttiä järjestelmällisesti takaseinästä.

Nuppu ja Paukin saapuivat tavanomaisesti kovasti kikatellen. He jaksoivat ehkä kahdelleen siirtää paalin, mutta vaivalloisesti näytti hoituvan.
Paalit olivat puoliltapäivin vintillä, ja silloin jo tuli uusi kuorma - olkia. Kutsuimme sedänkin syömään meille, Katrin oli keittänyt ison kattilallisen lihasoppaa. Siinä sitten nälkäsinä jonotettiin terassilla kattilalle ja rivissä seistiin kaide pöytänä toimien.
Lillikin tuolloin saapui syömään. Ruokailun jälkeen palattiin paaleja raahaamaan.
"Eikö ole hauskaa tulla talkoisiin?" kyselin tytöiltä. Virnistelin samalla, tiesinhän, että he pitävät enemmän tunneista ja etenkin leireistä.
"No onhan tää vaihtelua kaikeen ihanaan, välillä tämmöstä ruumiillista työtä, kivaa ja hauskaa silti!" Rawana puheli.

Paalien oltua vintillä, paitsi muutamat mitkä menisi pihatoihin, Katrin tuli tiskattuaan jakamaan ohjeita.
"Pau ja Nuppu pienempinä siivoaa varustehuoneen ja rehulan. Tekun ette jaksa raataa päivää lantakasojen kanssa. Pyyhitte pölyt ja pesette kaikki ruokakipot ja kottarit ynnämuut vettä säästellen, siis vettä säästellen! Varusteita ei tarvitse putsata vaan kaikki laatikot ja tangot ynnä muut."
Pikkulikat lähtivät kikatellen tallin sisälle.

"Ja me kaikki muut tarrataan lapioihin. Tuolla on pihatoiden keskellä, tallin ja takapihaton välisessä kujassa pressu, mille kasataan lantaa tarhoista. Joka pihaton vieressä on pressu, mihin koko pihatto tyhjennetään. Ja maa harjataan sieltä alta ja jätetään kuivumaan."
Olin vienyt pressun läntille Kekrin ja Liljan pihaton viereen, omien heppojeni pihaton viereen ja tallipihaton viereen lantapressun taa. Saa aidan yli tai raosta nakattua.

"Ja ylläri ylläri, naapurit ovat lainanneet meille yhteensä viiet kottikärryt ja kymmenen lapioo. Kaikille siis riittää! Muistakaa tyhjentää pihatosta vesikupit ja heinäverkot ulkopuolelle niin ei hepat ees haluu sit sisälle."
Aksu, Lilli, Rawana, Jukka ja mä siivottiin innolla pihatoita tyhjiksi ja sitten lantaa tarhoista kottikärryihin ja pressulle. Käytiin syömässä riisipuuroa ja jatkettiin.

Illemmalla Saaren setä tuli hakemaan lantakasaa. Nostimme sen pressun päällä yhteistuumin kärryjen päälle ja annoimmevalahtaa sinne. Setä lähtikin heti levittämään sitä pelloille, mitkä ei vielä oo saaneet hevosen lantaa. Tarhathan tyhjätään pari kolme kertaa kuussa lannasta.

Seuraavana päivänä setä tulisi hakemaan olkikasat heinäpelloille, minkä lannotuksella ei niin väliä ilmeisesti ollut. Meinasi kyntää ne mullan sekaan.

Oltiinpas ahkeria, eikö?

https://sumis.palstani.com/t5-kevatsiivous-26414

5 HM


Rawana pihattoa siivoamassa. 11 HM


Lilli piti vähän taukoa pääpihaton tarhan tyhjenmisestä. 4 HM

Clara tallille 25.4. Claran näkökulmasta

Aurinko säteili taivaalla. Samaa saattoi sanoa ystävästäni Nupusta. Hän liukasteli vierelläni loskaisella tiellä ja piteli kiinni Sessan talutushihnasta.
"Voi kun kiva, että pääset tallille. Katrin lupasi, että tulee katsomaan kun ratsastamme läntillä", Nuppu hymyili.
"Niin. Millainen se Kekri on?" Kysyin.
"Se on semmonen tämän kokoinen", Nuppu näytti," ja tosi söpö. Se on hirmu kiltti, mutta jumittaa joskus. Mutta siks se on paras!"
"Kuulostaa kivalta", katsoin Nuppuun.
"Kummalla muuten tahtoisit mennä, Liljalla vai Kekrillä?" Nuppu kysyi.
"Vaikka Liljalla. Kun sehän on semmonen halinallukka", vastasin ja avasin Sumiksen portin Nupulle ja Sessalle.

"Varo Akasuki!" Nuppu kiljaisi.
Tyttö oli joutunut Sessa hyökkäyksen kohteeksi. Koira heittäytyi Akasukin jalkojen juureen makaamaan ja kerjäsi rapsutuksia.
"Ei, ei, ei!" Nuppu kiljui.
"Sessa tänne!" Kutsuin koiraa.
"Ei hätää ole", Akasuki sanoi kummissaan.
"Ei se kelleen mitään tekis, mutta me pestiin se just tänä aamuna", Nuppu voihkaisi, kun koira kierähti toiselle kyljelleen.
"Voidaanhan me pestä se uudestaan ku mennään takaisin teille", ehdotin ja taputin ystäväni olkapäätää.
"No kieri sitten kurassa, koira", Nuppu mutisi ja lähdimme katsomaan Kekriä ja Liljaa.

"Otapa Lilja sieltä", Nuppu osoitti hevosta ja otti itse suloisen aasin kiinni.
Veimme ratsut suittaviksi hoitopuomille ja haimme niiden harjapakit ja varusteet.

Käytävällä törmäsimme Katriniin."Terve Katrin!" Nuppu huudahti ja jatkoi samoi tein," alammekin juuri hoitamaan Liljaa ja Kekriä.
"Heipä hei. Tulen kohtapuoliin läntille niin voitte ratsastella ne pollet", Katrin vastasi.
Kipaisimme nopeasti varusteden kanssa ulos ja aloimme sukia Kekriä ja Liljaa.

Katrin odotti meitä jo läntillä ja käski nousta pian ratsaille.

Alkukäyntien jälkeen aloimme tehdä kiemurauria ja pääty-ympyröitä ravissa.Liljan paksu harja hulmahteli raviaskelten tahtiin. Kevensin reippaasti sen leveässä selässä. Lilja olikin aika erilainen kuin oma hoitohevoseni, pieni ja pörröinen shetlanninponitamma, ja minulla kestikin hetki tottua kirjavan suuriin askeleisiin. Taivutin tammaa ympyrällä ja vilkaisin läntin toisessa päässä ratsastavaa Nuppua. Itsepäinen Kekri-aasi oli jumittunut kaikki neljä jalkaa levällään paikoilleen eikä suostunut liikahtamaankan, vaikka Nuppu kuinka ajoi sitä eteen, katseli vain viattomana minuun päin.
"Kekri!" Nuppu komensi tiukasti ja painoi pohkeensa aasin kylkiin. "Tää ei liiku!" tyttö huudahti minulle.
Virnistin Nupulle iloiseti, hidastin Liljan käyntiin ja ratsastin tytön ja aasi luo.
"On se itsepäinen", totesin. "Pyydetäänkö Katrin apuun?"
Nuppu nyökkäsi ja huikkasi Katrinille, että tulisi auttamaan. Blondi tulikin komentaen Sessaa jäämään läntin laidalle.

"Eikö Kekri ole yhteistyöhaluinen?" nainen naurahti.
"No ei", puuskahdin.
"Jos tehään sillei että Katrin työntää Kekriä takaa ja jos se ei onnistu niin... Katrin vois sitten hakee vaikka porkkanoita ja Clara houkuttelis sitä sitten edestä", Nuppu suunnotteli.
Äännähdin myöntävästi ja Katrinkin suostui ehdotukseen. Nainen siirtyi aasin taa ja alkoi työntää sitä pehvasta. Nuppu painoi pohkeensa Kekrin kylkiin ja minä houkuttelin aasia karkkipaperin avulla. Kekri riiputti päätään silmät puoliksi kiinni eikä ollut huomaavinaankaan puuhiamme, se vain suoristi etujalkansa ja pysyi tyyneesti paikoillaan."Tuu nyt", maanittelin ja rapistelin Mariannekarkin punavalkoraidallista paperia.
Kekri tuhahti eikä liikahtanutkaan.

"Kohta mulla menee hermot", Nuppu julisti turhautunena.
Minäkin huokaisin ja sormeilin Liljan nahkaohjia.
"Hei, Jukka tulee, pyydetään sitä hakee kauroja", Katrin huomasi.
Käännyin katsomaan ja huomasin ruskeatukkaisen miehen saapuvan läntille.
"Ongelmia?" Jukka kysyi virnistellen.
"Hae kauroja", Katrin komensi, "äläkä esittele pepsodenthymyäsi, se on jo nähty."
"Hah, olette te kyllä hieno näky, pitäisiköhän ottaa kuva muistoksi?" mies pilaili.
"EI!" Nuppu karjaisi.
Vaikka minunkin hermojeni sietokyky alkoi lähestyä loppuaan, minun oli vaikea pidätellä naurua - olihan tilanne kieltämättä huvittava.

Yritin estää hihitystä karkaamasta huuliltani ja hytkyin Liljan ohjaksissa.
"Älä naura", Nuppu marisi, mutta huomasin hänenkin suupieliensä nykivän.
"Kuulkaas nyt, naiset", Jukka huokaisi huvittuneena, "minä näytän miten homma hoidetaan. Te tarvitsette nyt miesenergiaa!"
"Pyh", Katrin puuskahti, mutta teki kuitenkin tilaa Jukalle.
"Nuppu, tule alas sieltä", Jukka komensi.
Kaverini liukui alas aasin selästä ja ojensi ohjat Jukalle.
"Mutta sähän olet ihan liian iso Kekrille", tyttö hätääntyi.
"Älä huoli, en aio viipyä selässä kauaa", Jukka rauhoitteli. "Sitten kun käsken, työnnätte kaikki tätä aasia pehvasta niin kovaa kuin jaksatte", mies ohjeisti.
Katrin pyöräytti silmiään, mutta pyyti meidät Nupun kanssa Kekrin taakse.Kun Jukka ponnisti aasin satulaan, sen selkä suorastaan notkahti miehen painosta ja Kekri puhalsi hitaasti ilmat ulos keuhkoistaan.
"Jumpe, sen selkähän menee katki!" henkäisin ja.Nuppukin tuijotti ratsukkoa silmät lautasen kokoisina.
"Mitä te siinä töllistelette, menkää asemiinne!" Jukka huudahti.
Asetuimme Katrinin viereen Kekrin taakse.

"N-Y-T-NYT!" Jukka karjaisi ja pamautti pohkeensa aasin kylkiin.
Tuntui kuin Kekri olisi ollut ilmapallo, josta ilmat karkasivat kun joku puhkaisi sen. Me heittäydyimme aasin peffaa vasten ja työnsimme kaikin voimin. Kekri nosti päänsä salamana ilmaan ja sen pitkät kaninkorvst sojottivat tikkuna eteenpäin. Aivan kuin aasi olisi nukkunut ja se olisi herätetty, niin hämmentyneeltä se näytti. Ja hämmentynyt se olikin, ainakin sen verran, että se unohti olla itsepäinen ja asteli epävarmasti eteenpäin.

"Katsokaa nyt, kyllä me miehet osataan!" Jukka mahtaili.
"Nyt alas siltä ja sassiin, katkaisen sen selän vielä, ihan totta", Katrin komensi.
"Enkä saa edes kiitosta", mies marisi mukamasharmistuneena ja laskeutui Kekrin selästä.
Katrin nauroi, nappasi ohjat mieheltä, ojensi ne Nupulle ja sanoi miehelleen:
"No, kaikesta huolimatta, olet sinä kyllä aikamoinen mies!"

"Jatketaanko?" Nuppu kysyi närkästyneenä.
"No, Jukan taitaakin olla aika mennä liikuttamaan Hani", Katrin totesi ja jatkoimme tuntia.

Nuppu&Kekri + Clara&Lilja 14 HM

Meinasin jo sanoa, että nythän on keskiviikko, mutta se olikin viime perjantailta :D Hahah, kuinka hauska trinan loppu oli. Alkuun mietin, että sanon että harvinaisen rauhallista ja asiallista tekstiä (öhöh taisi Clara-siskoni olla kirjurina) mutta loppuihan se niinkuin Nupun seikkailujen kuuluu! :) Muokkasin tuon Walma sanan siks pois et tää Clara saa olla eri kuin Walman hoitaja, koska Sumis sijaitsee Lapissa ja oon yli realisti. Hihih :D Ja aaseista sen verran, et ne kyl jaksaaJukkaa kantaa mut pidemmän päälle ei varmasti oo selälle hyväksi moinen lasti :) Kivaa kuvailua kuitenkin selän notkumisesta ja puhkenneesta ilmapallosta, plussat siitä!

Muistoja: Tidin syntymä 12.4.



Sain tänää piirrettyy tän kolmessa tunnissa kun oli luppoaikaa tyhjäs lapsiparkis, vaikka suunnittelin tämmöstä jo Tidin syntyessä :) Nyt ehdin.

20 HM

En osaa :D
Ella 10HM

Korjasin kuviksi ;) Nyt voit kattoo koodin. :3 Kivaa kun edes jotakin sait laitettua, niin voin hyvillä mielin pitää sut listoilla ;) Mukavia pääkuvia!

Kevätsiivous


"Moikka Marianne!" serkkuni kiljaisi autosta, kun auto pysähtyi Sumulahden portille ja min astelin ulos.
"Älä sano mua Marianneks! En tykkää siitä", tiuskaisin 5-vuotiaalle serkulle.
"No sori", hän nurisi ja paukautti oven kiinni.
Juoksin nopeasti Paun luokse.
"Auta mua! Toi on meillä vielä viikon ja se roikkuu mussa koko ajan! En saa mennä mihinkään. Se e olis halunnut että tuun ees auttamaan kevätsiivouksessa Siitä puheen ollen, onko muut jo täällä?" pajatin.
"Joo, suunnittelevat miten tehään. Tuu, oljet tulee kohta", Pau nykäisi minut talliin.

Hetken kuluttua kannoimme jo painavia olkipaaleja vintille. Tai siis muut kantoivat, minä ja au ahersimme yhden paalin kanssa, kunne Jukka sanoi:
"Te tytsyt voisitte siivota varustehuoneen, kun ei tuo olkien kantelu taida kovin nopsaan onnistua."
"Joo."

Menimme siis järjestelemään harjapakkeja ja lakaisemaan lattioita. Aloimme pudistaa seinääkin ja asetella satuloit ja suitsia uusille paikolle. Kiinnitimme myös nimikyltit varusteiden yläpuolelle.
"Mihin laitetaan Bellan satula?" Pau kysyi
"Laitetaan se tähän ja suitset siihen alla olevaan koukkuun. Minä laitan kyltin seinälle", ohjeistin ja Pau laski varusteet paikalleen.
"Ja laita ne Tempun varusteet siihen viereen. Ja Kekrin tuohon. Ja Liljan sinne oikealle" , jatkoime järjestelyä.
"Harjapakit voidaan laittaa tohon hyllylle ja pintelipussit siihen viereen. Ja loimet viikataan tohon", mietin ja aloimme viikata loimia.

"No niin, Jukka. Me ollaan valmiit!" ilmoitimme Jukalle.
"Hyvä. Voittekin sitten lakaista käytävää, kun me ollaan jo kannettu heinätkin tuonne ylös", Jukka totesi ja antoi meille luudat.
"Nonni. Ja taas lakasemaan",Pau nurahti ja alkoi heilutella luutaansa

Kun kaikki oli tehty, alkoi puhelimeni huudattaa maailman ärsyttävintä soittoääntä.
"Nuppu puhelimessa", vastasi.
"Moi, täällä Nella. Millon sä tulet leikkimään?" serkkuni kimakka ääni vinkui puhelimessa.
"Ääh, tulen ihan just. Moido", huokaisin ja sammutin puhelimen.
"No? Kuka se oli?"Pau uteli.
"Mun serkku. Mun pitää mennä kotiin", vastasin ja lähdin kävelemään kotia kohti.

Nuppu & Kekri 15 HM


Ps. Kuva tulee kun valmistuu...

Kiva kun kirjotit tästä tarinan! Hauska stoori. Odottelenkin kuvaa sinne kevätsiivous topiikkiin B-) Sinänsä ei kannattas kirjottaa nöin paljon myöhässä tarinaa mutta eise haittaa kun ei tuu muuteskaa paljoo merkintöjä :D

23.5.2014 Perjantai

Bella ja Tidi kulkivat pihaton aitauksessa tänään toisiinsa sidottuina:



12HM

Hienoa! Pääsi Tidi harjottelemaan talutusta. Ihanan voimakkaat värit ja just sun tyylillä toteutettu <3

Lauantai 24.5.2014

Aamupäivän rakastavaiset

Uusi päivä, uudet kujeet. Hellan lämmitys, aamupuuro. Katrin aamutallissa. Normaalit aamurutiinit, kunnes kaheksan jälkeen kengät jalakaan ja sit tallille. Ensimmäinen urakka liikutettavana. Ulkona oli tosi lämmin, pätkähousut ja kevyt paita riittivät hyvin. Aurinko porotti ja lämmintä oli kolmattakymmentä astetta, mutta kevyt tuulenvire ei saanut sitä tuntumaan helteeltä.

"Onpa ihana sää", Katrin sanoi. Rutistin hänet kainalooni ja sanoin: "Ja sinä vielä ihanampi."
"Vai niin", hän hymyili ja kävelimme kohti tallia. Nappasimme Hanin ja Indin harjat ja riimut, sekä pitkät juoksutusköydet.
"Lähe sä hakee sit Indii tarhast", Katrin sanoi ja itse käveli kohti tallin pihaton liukuovea. Lähdinkin takapihatolle, ei se kaukana ollut.
"Indi!" huusin ja tamma nosti päätään kuusen alta. Se tuli tottuneesti tarhan aidalle Bellan ja Tidin kanssa rapsuteltavaksi.
"Mitä pikkunen", sanoin varsalle ja pörrötin sen harjaa. Päätin kuitenkin napata Indin kiinni ja talutin sen portista ulos.

Kiinnitimme Katrinin kanssa hevoset tallin pihaton tarhan aitaan ja aloimme harjaamaan. Oli aika hiljasta, nautittiin linnun laulusta, tuulen huminasta ja käen kukkumisesta. Kesä oli ovella ja kohta hepatkin pääsee laitumelle.
Pian oli karvapeitteet puhtaat eikä Indikään jaksanut pahemmin temppuilla, vanhaksi kun alkoi käydä. Päätettiin juoksuttaa heppoja, Hania kuulemma pitää kouluttaa peruuttamiseen ja ihan pian selkäänkin aletaan ihmisiä laittaa. Minä taas antaisin Indin purkaa energiaansa, vois laittaa parit esteetkin niin pääsee käyttää kunnolla jalakojaan.



Me reenattiin läntin eripäissä omia juttujamme, ja noin tunnin kuluttua Katrin ehdotti:
"Lähetää maastoradalle loppukäynneiks."
Se olikin tavallinen loppukäynneille - samalla tuleva maastoesterata tamppaantui ja parani. Kun vielä ehittäs pystyttää esteet niin pääsisi hyppimään.
Indillä riitti vielä virtaa, mutta eise pahasti hangotellut vastaan vaan käveli suht nätisti vierelläni. Vanhuus oli vähän pehmittänyt senkin mieltä...

Jukka 3 HM

Iltapäivän pienoiset

Kun oltiin Jukan kanssa syöty, lähdin taas kohti tallia. Rawana ja Lilli olivat luvanneet tulla auttelemaan varsojen kanssa, vaikka Lilli nykyään vuokraakin Hania. Vaihtelu virkistää..
Tarkoitus olisi lähteä taluttamaan varsoja maastoon. Tidi, joka oli puolitoistakuinen, hyppelehtii kyllä ilman naruakin mukana, mutta talutustakin pitää hiljalleen harjotella.

Sidoin Bellan aitaan kiinni ja harjailin sitä. Se nautti. Bella oli hiljalleen rauhoittunut ja tosi mukava, herkkä tamma. Arvaamattomuus minua kohtaan oli aika hyvin hävinnyt, hyvä niin.
Kahentoista aikaan, niinkun sovittiin, saapui Rawana autollaan Lilli ja Tähti mukanaan. Luna haistoi kaverinsa äkkiä ja säntäsi Tähden luo leikkimään. Rawa ja Lilli olivat molemmat vähän hiljasempia, mutta toivoin kovasti että heistä tulee kavereita. Hani kuitenkin muuttaa samaan pihattoon sitten, kun Indi jättää tämän maan... He tuntevat molemmat Hanin jotenkin ja silleen, heissä on paljon samaa.

"Moi likat", sanoin. Rawana haki molempien harjat ja Lilli Prookkiksen, jonka sitoi Bellaa vastapäätä aitaan. Tidiä oli helppo harjailla, kun se tuli rupkatauolle Bellan masun viereen.
Pian lähdettiinkin, riimut päähän ja hihna kätee. Talutettiin tammoja metsäpolulla, minä käressä ja Lilli tuli sit Rawanan perässä.
Kuusimetsä tuoksui ihanalle ja pehmeät vihreän sävyt ympäröivät meitä. Oli mukavan lämmin ja auringonsäteet leikkivät puiden väleistä kasvoillemme ja tekivät metsän sammaliin kultasena hohtavia raitoja. Oh kuin ihanaa.

Hiljaisina ihailimme maastoa, hevosetkin olivat rauhallisia. Lenkkimme kesti varmaan paljonkin yli tunnin, aika juoksi kuin siivillä. Tallile palattuamme teimme joka hepalle oman ruuan, kauraa ja porkkanaa, kuivaa leipää ja semmosta, sidoimme hevoset tarhojen aitoihin ja veimme niille safkat. Onnessaan olivat kuovittuaan maata malttamattomina.
"Heihei!" huudahdimme toisillemme ja Rawa kutsui Tähden autoonsa.



Katrin 21 HM

Illan ärräpää

Pyöräilin Nupun kanssa ilosena kohti tallia. Tääl on kyl tukahuttavan kuuma, aurinko porottaa ja polottaa.. Järveenhän täs teköö miäli. Joo ei viännetä savvoo, kiva kun yks ope oli joku hitsin savvoolaane. Ja pöh.
"Nuppu mennääks uimmaa sit ku konit on liikutettu?"
"Joo hei mennää! Mä heitin talviturkin ajat sitte Claran luona, ja se alakaapi olla jo toosi lämmintä."
Innossaa ooteltiin siis vilposta vettä, vaan nyt poljettii tallille niin että kipinät lens.

"Huiih mä en jaksa kävellä", huokaisin. "Miks nuo mäet on mun etee kasvanu!?"
"No hömelö, ne mäet on siin ollu jo kaauvan ja tulee oleekkin. Ja mitäs poljit liian kovaa! Mä jaksan ainaski viel! Koiranikin ois jaksanu jos ois nyt mukana."
Murr Nuppu jakso ärsyttää... Ois Bambiki jaksanu juosta, se vaan ei tänää lähtenny mun mukaa. On nii kuumaki..
"Pysy sinä kuule nyt jalkoinesi maassa, elä esitä mitää leijaa!"
Nuppu virnuili minulle ja naurahti:
"En minä leiju, puhun tosiasioita!"

Sillon päässäin sihahti ja lähdin taapertamaan kohti tallia, otti kylkeen tai ei. Nappasin Liljan riimun, narun ja suitset ja painuin kohti pihattoa... Nupun hiukset vain hulmahtivat kun kurvasin ohi tallin ovella. Ärsyttävä hetukka, sanon minä!
Kun sain Liljan hoidettua - joka vaikutti hämmentyneeltä, tunteethan tarttuu heppoihi - hyppäsin vain selkään ja lähdin kohti maastoa.
"Pau seis, et saa mennä yksinäs!" Nuppu huuti perääni. Silloin puskan takaa tuli ruunikko tappiratsastajansa kanssa - hyvä kun oli minuakaan pidempi - ja ratsukko pysähtyi.
Ne lähtivät seuraamaan minua kun menin maastoon. Hei haloo, osaanhan mä ratsastaa! Oon raysastanu kaks vuotta... Ääh antaisivat joskus olla rauhassa!

Pian kuulin takaatani laukkaa. Laiskaa, tympääntynyttä ja vaivaista laukkaa... Se oli Nuppu, Kekrin kyydissä. Hmph. Päätin painaa kaasua ja annoin Liljan viedä. Se laukkasi letkeästi, pqljon sulavammin kuin tuo pitkäkorva jolla oli sahahampainen hirviö selässään. Ihan varmaan purasee mua kun saa kii! Äkkiä karkuun!
Siinä sitten juostiin kilpaa, vaan yllättäen tuo ujo puolisokea likka tuli minua vastaan. Se oli liittoutunut Nupun kanssa... Lilja pysähtyi äkillisesti ja humps, olipa maankamara tomuista. Tamma ei kuitenkaan lähtenyt mihinkää.
"Teiän vika, mitä ajoitte mut ahtaalle! Kattokaa nyt kuin Lilja hermostu!"
Nuppu nauroi mulle edellee ja alko supattaa Ellan kanssa... Äh miks kaikki juonittelee mua vastaan!

"Noni Pau, nosta saperos pystyyn ja kohti tallia. Tänää on juoksutettu heppoja jo tarpeeks. Vieläkö uskallat uimaan?"
Pakkohan tässä oli nöyrtyä... Seurasin Nuppua tallille, hoidettiin hevoset isompien tyttöjen nauraessa ja sit lähettii rantaan. Eipä meillä uikkareita ollu mut mitäs siitä, paita ja pöksyt pois ja järveen.
Vesi tuntu aluks ihan hirrrveen kylmälle mut siihen tottu äkkiä. Sit me uitii ja polskittii.

"Kyllähän se Pau illalla leppyi ja unohti päivän kaunat, ja me vietettiin kauan aikaa rannassa hauskaa pitäen. Kyllä nyt kelepaa kesän tulla!", kirjoitti Nuppu illalla päiväkirjaansa.



Pau 4 HM

(Tarina on alotettu kauvan sitten, siksi hevosia hoitaa vähän eri hahmot.)

Viimosen kerran ratsastelemassa ennen lomaa :) Pelkkä riimu ja ohjat. 31.5

5 HM

Onpa kiva kuva! Ihana tunnelma ja Hani on tosi söpö (: Vähän voisi erivärisillä kynillä lisätä sävyjä, valoja varjoja. Saat kuiteskin tästä merkin - viides hm!

Kesälaitumille ja hevoset lomalle! 1.6.

Tänään oli tallilla mukavasti porukkaa. Nuppu, Pau, Rawana, Sonja ja Lilli olivat ehtineet auttamaan mua ja Jukkaa. Aamupäivällä laitettii laitsa kuntoo - aidat sun muut. Nyt olisi aika viedä hepat sinne.

Heppojakin piisasi mukavasti. Bella, Tidi, Lilja, Hani, Kekri, Temppu, Prookkis ja Indikin vielä mukana steppaili... Kaikille oma heppa ja Tidi päälle. Pienen kahvihetken, tai mehuhetken kummin vaan, jälkeen kokoonnuttiin pihalle sopimaan hevosia.
"Mä otan Bellan ja Tidi saa tulla vapaana", ilmoitin. Sonja halusi tietenkin Liljan ja Lilli Hanin. Pau sai ottaa Kekrin, koska Nuppu saisi paremmin pidettyä Indin. Rawana päätti ottaa Prookkiksen ja Jukka Tempun koska Ellaa ei ollyt näkynyt tallilla tänä sunnuntaina.

Hevoset tulivat ihan nätisti kaikkien luo, Indi ainaki heti pre-tammojen perään. Sitten vaan taluteltiin letkana heppoja ja ne tuntu saavan virtaa jännittyneestä, odottavasta ilmasta. Kun niitty näkyi, arvasivat ne jo mitä tuleman piti - olivathan ne jo viikkoja totutelleet heinään. Namnam.
Niin me asteltiin portista sisään ja seistiin rivissä kunnes portti oli kiinni.
"Aletaanko laskee, ollaanko valmiita?" kysyin.
"Jooo! Kolme, kaksi, yksi, vapaus!!"

Ja niin hevoset kirmasivat, Tidi emon perässä.

//Niin lyhyt pikapätkä etten ota hooämmää XD

Kesäloma loppukoon



Hevosten kesäloma saa nyt päättyä, vaikka ne suurimman osan ajastaan laitsalla ovatkin. Tallilaiset - minä Jukka ja Rawana, saahaan käydä nyt liikuttamassa ihan vappaasti heppojamme (:

Katrin 22 HM

26.6.2014 Torstai

Tidi:



Kurvasin autollani Sumulahden parkkipaikalle. Olin ottanut Tähden mukaani Lunan seuraksi. Katrin oli luvannut hakekea ratsastettavat hevoset ja Tidin laitumelta pihattoon. Avasin ovet ja päästin Tähden ulos autosta. Lähdimme kulkemaan tallin pihaa kohti, kossa Katrin meitä jo odottikin. Tallia oli uudistettu, koten uusia vuokraajia ei vielä ollut. Upeita hevosia tosin tallissa oli vailla vuokraajaa. Itse pääsisin ratsastamaan Liljalla tänään maastossa. Olimme Katrinin kanssa sopineet että hän ottaisi Bellan ja lähdettäisiin yhdessä maastoon. Tidi tietty lähtisi vapaana mukaan.
"Moi Katrin", huikkasin hänelle.
"Mo, ajattelin että koirat voisivat jäädä tallille ratsastuksen ajaksi", hän vastasi.
"Joo kyllä se mulle sopii", sanoin hänelle.
"Mennään laittamaan hevoset valmiiksi", kuului vastaus iloisella äänellä.

En ollut ennen ratsastanut Liljalla, joten minua jänniti aika paljon. Olin kuitenkin kuullut, että Lilja on kiltti ja mukava ratsastaa. Olin ajatellut, että lähtisin maastoon sillä ilman satulaa, koska isojen hevosten selässä pysyy mukavasti ilman satulaakin. Onhan se mukava, että Katrin antaa ratsastaa muilla hevosilla, kun Tidi on vielä varsa.

Tallin pihalla katselin säätä, joka oli suosinut meitä. Oli mukavan aurinkoista eikä sadepilviä näkynyt missään. Mitä parhain sää lähteä maastoilemaan. Huomasin, että koirat olivat etsineet itselleen varjoisan lepopaikan. Ilmeisesti ne olivat väsyneet temmeltäessään pihalla. Katrin oli ko lähtenyt laittamaan Bellaa valmiiksi, joten minun piti herätä ajatuksistani tähän hetkeen ja lähteä laittamaan Lilja valmiiksi. Kävin hakemassa sen suitset ja harjat. Siitä suuntasin pihatolle, jossa Lilja asustaa. Pujahdin pihaton tarhaan sisään ja astelin reippain askelin Liljan lulokse. Huomasin heti että se yritti karkuun joten nappasin nopeasti sen harjasta kiinni. Pujotin sille riimun päähän ja kiinnitin narun, mutta tamma ei halunnutkaan liikkua. Maiskuttelin ja heiluttelin narua, mutta mitään ei tapahtunut. Katrin oli huomannut ongelmani ja tuli pian auttamaan. Yhdessä saimme Liljan pihaton suoja katokseen, jossa sidoin sen kiinni harjaamista varten. Samalla sovimme Katrinin kanssa, että tavataan pihalla, kun on valmista.

Lilja näytti piehtaroineen jonkin verran, joten aloitin käymällä sen karvan kumisualla läpi. Otin seuraavana pölyharjan ja pidin toisessa kädessäni sukaa, kota vasten saisin aina harjan pölläytettyä puhtaaksi. Saatuani karvan vihdoin kiiltämään harjasin jalat pehmeällä harjalla jalat ja pienemällä harjalla pään. Viimeisenä puhdistin kaviot. Lilja käyttäytyi toimenpiteiden aikana. Pujotin Liljalle riimun kaulalle ja ryjdyin laittamaan suitsia. Lilja antoi hoenosti laittaa ne. Olimme nyt valmiita ja postuimme pihaton aitauksesta tallin pihalle, jossa Katrin jo olikin Bellan ja Tidin kanssa. Olin kyllä huomannut heidän poistuvan portista hetken ennen minua. Katrain auttoi minut Liljan selkään ja sen jälkeen nousi itse Bellan kyytiin.

Pihalta suuntasimme maastotielle. Tidi tutki innostuneena paikkoja. Aurinko lämmitti mukavasti, kun etenimme rauhallisella käynnillä eteenpäin. Saavuimme mukavalle suoralle, jossa Katrin ehdotti, että ravattaisiin hiukan. Siitä Lilja innostui ja ampaisi vaihtiin. Minulla oli täysi työmpidätellä sitä. Pian olimmekin tulleet jo takaisin pihalle, jossa Tidi suuntasi automaattisesti pihaton portille. Pysäytimme molemmat hevosemme ja tulimme alas niiden selästä. Taluttelin Liljan pihaton portista sisään ja riisuin siltä suitset. Päiväni tallilla oli mennyt hyvin ja hyvästelin Katrinin. Kävin etsimässä Tähden tallin pihalta ja lähdimme ajamaan kotia kohti.

Lilja ja Rawana maastossa:



13HM

Aah ihanaa päästä lukemaan pitkästä aikaa sun tarinaa ja vielä kommentoimaankin! Ja kuvia ah <3 Tosi kiva tarina, oli Liljalla vähän tuittupäivä tännää niinkuin tammoilla toisinaan on, mutta hyvin pärjäsit energiaa keränneen tinkerin kanssa! Ihania kuvia, hienosti piirsit Liljalle kuolaimettomat suitset (; Jos mulla olisi merkit valmiina, saisit tästä kyllä jonkun, niin hieno hm tarinoineen ja kuvineen (: // Katrin